1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Raimo Nieminen

Riksun Keisari – ilman valtikkaa

Kippura-niminen polkupyörä ja Jymy-tupakka piipussa olivat Riihimäen Keisarin vakiovarusteet, kun hän lähti kaupungille tarkkailukierrokselleen. Nyt tuo sodassa haavoittunut mies on päässyt kansien väliin. Keisariksi kutsutun hiljaisen miehen nosti kirjaansa Raimo Nieminen, itsekin riihimäkeläinen.

Raimo Nieminen
Riihimäen Hämeenkatu
Riihimäen kaupunginmuseon kuva-arkisto / Odert Lackschéwitz

Raimo Niemisen omakustannekirja on paitsi kertomus originellista miehestä, myös kirjanen Riihimäen lähihistoriasta. Varsinaisesti kukaan ei tiedä, miksi Keisarista tuli Keisari.

– Ei se mies mitenkään hallitseva ollut, paremminkin sivullinen. Hän oli aina siellä missä tapahtui, mutta ei pitänyt itsestään ääntä. Hän hyppäsi Kippuransa selkään aamuisin ja ajeli ympäri rakasta Riihimäkeä. Erityisesti hänet näki Puputin kulmassa ja Rommikujalla. Lasitehtaan ja Paloheimon nurkilla häneen saattoi myös törmätä.

– Jollain lailla Keisarin hahmo oli pelottava ja mies jäi kyllä mieleen, vaikken koskaan hänen kanssaan jutellutkaan, sanoo Raimo Nieminen.

Keisari oli kiehtova ja mieleenjäävä, sanoo Raimo Nieminen.

– Hyvin monet riksulaiset hänet muistavat vieläkin. Keisari ei ollut alkoholisoitunut, vaan salaperäisellä tavalla kai halusi pysytellä sivullisena takkailijana. Keisarilla oli aikaa pyöräillä, hän oli sodassa haavoittunut ja sai jonkinlaista eläkettä eikä käynyt töissä. Hän asui Hirsimäen kaupunginosassa, mutta pyörälenkit suuntautuivat usein Peltosaareen tai Teräksen kulmille.

Aika, jolloin kaupasta sai irtomaitoa

Raimo Nieminen kertoo Keisarin kunta -kirjassaan fiktiivisen tarinan ajasta, jolloin ei tarvinnut pelätä tietokoneviruksia ja kaupasta sai irtomaitoa. Kirja on myös oodi Riihimäelle juuri siinä vaiheessa, kun kauppalasta tuli kaupunki.

Keisarin silmin seurataan, kuinka Rommikuja heräili illan tullen eloon uinuttuaan päiväsaikaisia uniaan. Tai kuinka rovasti asetti sanansa, kun kaupungiksi muututtiin ja taivaan täytti mahtava ilotulitus. Keisari tähyili taustalla myös, kun urheilupuiston hyppyrimäestä tehtiin ennätyksiä. Hyppyrimäki-innostuksensa vuoksi Keisari sai myös lisänimen Recknagel.

Keisarin aika kultainen

Joskus Keisari latasi piippuaan ja paineli peukalollaan Jymyä kermatehtaan pihalla ja tiirusteli, kuinka pojat lastasivat Punahilkka-pulloja kuorma-auton lavalle.

– Jollain tavalla tuo 1950-60 luku oli idyllistä ja kiireetöntä aikaa. Riksussa elettiin melko viatonta pikkukaupunkielämää, johon hyvin mahtui Keisarikin.

– Keisarissa oli paljolti Havukka-ahon ajattelijaa: tärkeätä ei ole se, missä eletään, vaan miten eletään.

– Oli se tavallaan aika kulta-aikaa, siis se Keisarin aika. Ei silloin hänenkään peräänsä huudeltu, vaan annettiin olla ja elää semmoisena kuin oli. Hän sai ajella Kippurallaan ja piiputella rauhassa ja katsella pikkukaupungin menoa, summaa Nieminen.

Lue seuraavaksi