Sari Helin: Kääri hihat, lapsiasiavaltuutettu!

Suomen lasten asioissa on paljon tekemistä. Tälläkin hetkellä 160 000 suomalaista lasta on vaarassa pudota köyhyyteen. Tuomas Kurttilan on syytä pitää uupumatta pienien puolia, muistuttaa Sari Helin blogissaan.

Sari Helin
Sari Helin.
Liisa Valonen

Jippii. Suomen lapsilla on uusi ja virkeä lapsiasiavaltuutettu. Hän astuu virkaansa juuri kun Suomen lasten laiminlyönnin räikeimmästä esimerkistä, 8-vuotiaan tytön murhasta on kulunut kaksi vuotta.

Edellinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula lopetti työnsä kesken kauden ja perusteli lopettamistaan turhautumisella resurssipulaan. Resurssipulaa tai ei, mitään kovin suurta jälkeä Suomen lasten tilanteen kohenemiseen entinen lapsiasiavaltuutettu ei kymmenessä vuodessa jättänyt. Toki on sanottava sekin, että lapsiasiavaltuutetun toimivalta ei mahdollista näyttäviä väliintuloja, virka on lähinnä lausunnonantajan tehtävä.

Suomen lasten asioissaon paljon tekemistä. Tälläkin hetkellä 160 000 suomalaista lasta on vaarassa pudota köyhyyteen. Köyhien kirjoihin päätyminen tarkoittaa samalla monen muun asian loppumista: harrastusten, monipuolisen ja ravitsevan ruoan sekä myös ystävyyssuhteiden, koska kukaan ei ole niin armoton kuin toinen lapsi vertaillessaan kaverien kännyköitä, tietokonepelejä ja merkkivaatteita.

Ei tarvitse mennä kuin Muumilaivalla lahden yli ja kappas, eroperheen lapsella voi olla kaksi virallista osoitetta, kaksi lastaan yhtä paljon tapaavaa vanhempaa ja lapsilisät, jotka jaetaan kahden vanhemman kesken.

Ihan perusperheiden lapset ovat hekin helisemässä. Alle vuoden ikäiset lähtevät päiväkodin suurryhmiin ennen seitsemää ja kohtaavat kireäpinnaiset vanhempansa seuraavan kerran kello viisi. Koululaisten työtaakka paisuu paisumistaan ja kouluinstituution suosioon pääsevät he, jotka osaavat olla hiljaa ja aiheuttamatta häiriötä. Erityishuomiota tarvitsevia erityislapsia on yhä enemmän, mutta heitä tuetaan yhä vähemmän.

Myös eroperheiden lasten asema odottelee sitä, että joku avaa sille silmänsä. Ei tarvitse mennä kuin Muumilaivalla lahden yli ja kappas, eroperheen lapsella voi olla kaksi virallista osoitetta, kaksi lastaan yhtä paljon tapaavaa vanhempaa ja lapsilisät, jotka jaetaan kahden vanhemman kesken. Suomessa lapsi jää yhä yleensä äidilleen ja äiti määrää, millä tahdilla erotangoa sen jälkeen tanssitaan.

Lasten kiireelliset huostaanotot ovat jyrkässä kasvussa. Samaan aikaan kolmasosa maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää ja totaalisen ylityöllistettyjä. Sijaiskoteja ja lastensuojelulaitoksia ei ehditä valvoa ja niistä on tullut jo kansainvälinen bisnes sekä tutkivien journalistien toistuva aihe.

Lapsi ei ole menoerä paperilla. Lapsi syntyy omasta tahdostaan riippumatta valmiina ottamaan vastaan kaiken sen, mitä elämä hänen varalleen järjestää. Lapsi ei voi valita perimäänsä, ei vanhempiaan eikä vanhempiensa tulotasoa ja siitä huolimatta mikään maailmassa ei ole yhtä ehdotonta ja anteeksiantavaa kuin lapsen rakkaus omaan perheeseensä.

Siksi lapset ansaisevat arvoisensa lapsiasiavaltuutetun. Tuomas Kurttilan on syytä pitää uupumatta pienien puolia.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono Äiti -blogin perustaja