Mine puhu hoono soomi – kielitaitoko ihmisarvon mitta?

Maahan tullut kotoutuja joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan: millä keinoin pärjätä elämässä, tulla vakavasti otetuksi ja päästä mukaan suomalaiseen arkeen? Kielitaito voi olla maahanmuuttajien kielen merkitystä pohtineen professorin mielestä parhaimmillaan väline ja väylä, mutta kielitaidottomuus pahimmillaan iso muuri ja paha este.

Kotimaa
Professori Sari Pöyhönen esittelemässä maahanmuuttajien suomen kielen opetuksen ongelmia
Mikael Juntunen / Yle

Voiko ihmiselämän arvo olla kiinni paperista, vaikkapa B1-tyyppisestä kielitutkinnosta, jonka kotoutettava on juuri ja juuri päässyt läpi? Suomi on edelleen muodollisten pätevyyksien maa. Mutta onko kielitaito kotouttamisen mitta?

– Tutkintoriman kun ylität, taivas aukenee. Näin ajatellaan. Eurooppalainen viitekehys ei ollut alun perin suunnattu aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointiin, mutta sellainen siitä on tullut, sanoo professori Sari Pöyhönen Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta.

Kielitaito on sosiaalista pääomaa. Mutta se on myös sosiaalinen loukku, sanoo Pöyhönen. Hän puhui kantahämäläisille kotouttamisen parissa toimineille ihmisille seminaarissa tiistaina. Pöyhönen esittää kysymyksen: ovatko vaatimukset samasta kielitaidosta kantaväestön kanssa mielivaltaisuutta?

Monesti mittapuu on suomalaisen kielitaito, sitä se ei saisi olla.

Sari Pöyhönen

– Kielitaito on yhtä kuin kielioppi. Väärin, vanhanaikaista, murahtaa professori.

– Monesti mittapuu on suomalaisen kielitaito, sitä se ei saisi olla. Pitäisi olla muitakin tapoja arvioida sitä, miten ihminen löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Väline ja väylä – vai este ja muuri?

Työ on tavoitteena. Työtä ei tule ilman kielitaitoa. Professori Pöyhönen sanoo, että kielitaito on väline ja väylä, mutta se voi olla myös este ja muuri.

– Suomalainen lampuri täytti maataloustukilomakkeita ja hänkin totesi, että en taidakaan suomea osata. Kyllähän se tavoite, on että osaa asioida virastossa, koska jos ei osaa, siitä voi seurata paljon huonoa.

Pöyhönen pitää kielen oppimista perusasiana, mutta hän ei pidä siitä, että ilmassa on edelleen vaatimus oppia kieltä mahdollisimman nopeasti.

– Armoa kaipaisi joka taholle, hän sanoo.

Kielitaidoton on syrjäytymisvaarassa

Pidetäänkö kielitaidotonta herkästi myös ammattitaidottomana? Kielitaidoton, viisikymppinen, väärältä alalta, väärällä koulutuksella. Mitä on tehtävissä? Lisänä ovat vielä taustasta tulevat traumat, huoli sukulaisista, eli kahdessa paikassa eläminen, omat kokemukset sodasta ja väkivallasta.

– Syrjäytymis- ja epäonnistumisvaarassa olevien maahanmuuttajien riskiryhmään kuuluvat yli 45-vuotiaat, myöhään tulleet nuoret ja turhautuneet. Ideaaliryhmään kuuluvat yhteiskunnallisesti sopivat, nopeasti täydennettävän ammattitutkinnon omaavat, motivoituneet ja sinnikkäät kielenoppijat, kirjaa suomalaisten viranomaisten näkemyksiä Pöyhönen.

Maahanmuuttaja lapsen asemassa?

Onnistuminen on monesta kiinni, eikä vähiten kielitaidosta. Kielitaito tuo itsevarmuutta, mutta kädestä pitamällä ja kaikki tekemällä toisen puolesta asia ei ratkea.

Kysymys ei ole sittenkään ole siitä, osaako partitiivin vai ei. Kyse on siitä, että pärjääkö elämässä, otetaanko vakavasti yhteiskunnassa, otetaanko mukaan.

Sari Pöyhönen

– Huomaan itse tekeväni väärin, kun haluan että autooni vaihdetaan renkaat. Mieheni hoitaa puhelimessa puhepuolen, minä vien auton. Minulle sanotaan, juo sinä kahvia, me hoidamme auton. Sen kahvinjuonnin minä osaan kyllä, mutta en renkaanvaihtoa edelleenkään, nauraa Pöyhönen.

Hän haluaa alleviivata sitä tosiasiaa, että maahanmuuttajalle ohjaajasta ja opettajasta tulee portinvartija. Sellainen, joka asettaa toisen ihmisen lapsen asemaan huomaamattaan.

– Englanninkielisen miehen puolisosta tuli portinvartija. Vaimo hoiteli kaikki asiat. Häneltä itseltään meni viisi vuotta, ennen kuin pääsi alkuun.

– Kysymys ei ole sittenkään ole siitä, osaako partitiivin vai ei. Kyse on siitä, että pärjääkö elämässä, otetaanko vakavasti yhteiskunnassa, otetaanko mukaan, sanoo Pöyhönen.