Nyysikö Suomen valtionjohto keisarilliset kalusteet ja pöytähopeat?

125-vuotias Langinkosken keisarillinen kalastusmaja rakennettiin Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri III:n käyttöön. Myöhemmin sieltä katosi runsaasti irtaimistoa. Tavarat löytyivät Kultarannasta ja valtioneuvoston tiloista. Presidentti Paasikivi ei suostunut palauttamaan sänkyjä ja tuoleja takaisin.

Kotimaa
Arkkipiispa Leo vihkii kalastusmajan uudet tilat käyttöön
Arkkipiispa Leo vihki käyttöön Langinkosken keisarillisen kalastusmajan uudistetut tilat.Juha Korhonen / Yle

Kotkassa sijaitsevalla Langinkosken keisarillisella kalastusmajalla on värikäs historia. Kalastusmaja rakennettiin Suomen suuriruhtinaan, Venäjän keisari Aleksanteri III:n pyynnöstä.

– Siellä oli lohikalastamo, jossa hän vieraili ensimmäisen kerran vuonna 1880. Kesällä 1887 hän oli siellä puolisonsa, keisarinna Maria Fjodorovnan, kanssa. Silloin pari esitti toiveen, että tähän rakennettaisiin kalastusmaja, kertaa intendentti Hannu Saarinen Langinkosken keisarillisesta kalastusmajamuseosta.

Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle, tarkemmin Museoviraston edeltäjälle eli Muinaistieteelliselle toimikunnalle.

– Sieltä määrättiin yksi henkilö vastuulliseksi hoitamaan majaa, mutta tämä henkilö ei ikinä edes käynyt siellä. Niinpä se vähitellen rappeutui, Saarinen toteaa.

Sänky ja tuolit päätyivät Kultarantaan

1920-luvulla kalastusmajaa käyttivät silloisten Suomen hallitusten ministerit kesäasuntonaan. Samaan aikaan majasta alkoi kadota tavaraa. Esimerkiksi keisariparin sängyt ja topatut tuolit katosivat.

Kukaan ei pysty sanomaan, olivatko ne lähteneet lähteneet ministerien mukana, mutta sieltä ne joka tapauksessa löytyivät.

Hannu Saarinen

– Sitä, kuka ne vei, ei tiedetä, mutta niitä jäljitettiin ja ne löytyivät presidentin kesäasunnon vierashuoneesta Kultarannasta.

Huonekalut saatiin takaisin kalastusmajaan vasta vuonna 1956, koska presidentti J.K. Paasikivi ei ollut halukas palauttamaan niitä.

– Kun palautusta tiedusteltiin Paasikiveltä, niin vastaus oli ei. Vallan vaihduttua presidentti Kekkoselle vastaus oli kyllä.

Pöytähopeat takaisin vaihtokaupalla

Majasta katosivat myös keisarilliset pöytähopeat. Niitä etsittiin pitkään ja esineitä löytyi useammasta eri pisteestä.

– Pääosa oli valtioneuvoston juhlahuoneistossa, josta saatiin ne takaisin vaihtokaupalla. Langinkoskiseura osti sinne uudet hopeat tilalle.

Hopeaesineiden viejästä tai viejistä ei ole tietoa.

– Kukaan ei pysty sanomaan, olivatko ne lähteneet lähteneet ministerien mukana, mutta sieltä ne joka tapauksessa löytyivät.

Suurin osa kadonneista tavaroista on saatu takaisin, mutta joitakin esineitä saattaa vielä olla liikkeellä.

Kun palautusta tiedusteltiin Paasikiveltä, niin vastaus oli ei. Vallan vaihduttua presidentti Kekkoselle vastaus oli kyllä.

Hannu Saarinen

– Kalastusmajan tavaroista ei ole kovin tarkkaa luetteloa. Nämä on tunnistettu suuriruhtinaskunnan leimojen perusteella.

Vessan hoidosta kiistaa

Arkkipiispa Leo vihki keisarillisen kalastusmajamuseon uudistetut tilat käyttöön keskiviikkona. Suurimpien kunnostustöiden kohteina ovat olleet rakennuksen katto ja osin lahonnut terassi. Alueelle on saatu myös kunnollinen yleisövessa.

– Vanha WC oli murheenkryyni vuosikymmenien ajan, koska kukaan ei tiennyt kenelle sen huoltovelvollisuus kuuluu. Se kaatui aina museon niskaan. Nyt siitä murheesta on päästy.

Kalastusmajamuseo on siirtynyt hiljattain Museovirastolta Metsähallituksen hoteisiin. Se on Kotkalle erittäin merkittävä matkailukohde. Puolet kävijöistä on venäläisturisteja.

– Kävijämäärä on aukioloon suhteutettuna yhtä suuri kuin merikeskus Vellamossa, eli pitkälle toistasataa henkilöä päivässä.