Kalakukon nimisuojan hakijat: "Ajateltiin kunniaa ja mainetta"

Kalakukolle nimisuojaa hakeneen yhdistyksen tavoitteena oli lisätä suomalaisen ruoan arvostusta. Yhdistyksen puheenjohtaja arvioi, ettei nimisuojan merkitystä ole sisäistetty samalla tavalla kuin monissa muissa perinteisiä ruokiaan suojan piiriin hakeneissa EU-maissa.

Kotimaa
Kalakukko pakattuna.
Anja Hiltunen / Yle

Kun Suomen Kalaruoan Ystävät -yhdistys 1990-luvun loppupuolella sai ajatuksen lähteä ajamaan nimisuojaa kalakukolle, yhdistyksen vilpitön tavoite oli pönkittää suomalaisen ruoan asemaa ruoan tuonnin kiihtyessä.

– Bisnestä sillä ei tehdä, se on selvä, eikä mekään siinä rahaa voitu ajatella. Me ajateltiin lähinnä imagoa ja tällaistä kunniaa ja mainetta, selittää jo tuolloin mukana ollut Suomen Kalaruoan Ystävien puheenjohtaja Heikki Karjalainen.

Kimmoke nimisuojahankkeen käynnistämiseen saatiin, kun suoja myönnettiin Lapin puikulaperunalle. Kun asia oli esitelty ministeriöön, alkoi sukellus kalakukon menneisyyteen.

– Siinä oli valtava työ rampata kirjastoissa ja etsiä niitä perusjuuria, Heikki Karjalainen kertoo.

Mukana yhdistyksen toiminnassa olivat tuohon aikaan muun muassa Patakakkosesta tunnettu tv-kokki ja keittiömestari Veijo Vanamo sekä kansanedustaja Erkki "Susi" Pulliainen. Asialle saatiin myös laajalti julkisuutta, joka auttoi tiedon kerryttämisessä ja levittämisessä.

Keskivertokukko Kuopiosta

Historian lisäksi nimisuojan hakijat selvittivät, kuinka monta kaupallista kalakukon valmistajaa Suomessa on. Kalakukolle piti laatia myös määritelmä ja resepti, jonka pohjaksi tarvittiin eräänlainen keskivertokukko. Lopulta postissa saapui sopiva resepti.

– Se ohje on kuopiolaisen rouvan, joka oli keskussairaalassa Kuopiossa emäntänä. Hän lähetti käsin kirjotetun ohjeen, että tämmöistä hänen taustoilla on leivottu. Näin me löysimme sellainen keskivertokukko-ohjeen, Karjalainen selostaa.

Reseptin kääntämisessä ranskaksi tuli kuitenkin vaikeuksia, sillä ohjeessa kehotettiin käyttämään "moksaus" voita.

– Me sitten funtsattiin, että se on puolen kilon voipaketista neljännes eli noin 120 grammaa ja sitten se kelpasi sinne Brysselin-herroille.

Nimisuojan merkitys hukassa

Yle Savo kertoi aiemmin, etteivät kaikki kukkoleipomot halua hyödyntää aitousmerkintää markkinoinnissaan tai kiertävät sitä kutsumalla tuotteitaan esimerkiksi ahven- tai muikkukukoiksi. Kalakukko-nimitystä ei saa lainkaan käyttää tuotteissa, jotka eivät täytä kriteerejä.

Suomen Kalaruoan Ystävien puheenjohtaja Heikki Karjalainen ihmettelee, miksi kalakukkojen tekijät jättävät käyttämättä tarjolla olevan markkinointiedun. Karjalainen kuitenkin arvelee sen johtuvan osin siitä, ettei nimisuojan merkitystä ole täysin sisäistetty.

– Meillä suomalaisilla on vähän huono tuntemus näihin EU-nimisuojauksiin, jotka ovat kuitenkin Keski-Euroopassa hurjan yleisiä.

Myös kalakukon nimisuojahankkeen alkuvaihetta yhdistyksessä seurannut keittiömestari Veijo Vanamo pitää harmillisena sitä, ettei kalakukon virallista asemaa hyödynnetä.

– Kun sitten nähtiin vaivaa, niin olisi kuvitellut, että sitä olisi sitten käytetty hyväksi jatkossa, Vanamo sanoo.

Heikki Karjalaisen mielestä nimisuojatuilla, aidoilla perinteisillä tuotteilla on iso imagomerkitys. Esimerkiksi rukiin hienoudet alkavat vasta avautua muualla.

– Silloinhan puhuttiin siitä, että mitä sinä sitä kukkoa sinne EU:lle, sehän on vaalean leivän aluetta. Nykyisin kuitenkin ruisjauhoista tehdään leipiä esimerkiksi Jenkeissä ja rukiin terveysvaikutus tiedetään myöskin muun muassa siellä patonkialueella Ranskassa, Karjalainen toteaa.

Vaikka rajat ovat elintarvikkeille auki, Suomi pitää Karjalaisen näkemyksen mukaan pintansa omalla ruokakulttuurillaan – vaikkapa kalakukolla.

– Se on meidän juttu. Tehkööt sitten puolat ja ranskat ja kreikat omia juttujaan, mutta kyllä tämä on se meidän juttu, hän lataa.