Älä tyri opettajan lahjaa – "Hämmennyin kalliin herkkukorin äärellä"

Vanhempien ylilyönnit lahjojen antamisessa opettajille hämmentävät opettajia. Opettajien mielestä lahjan pitää olla lapsesta lähtöisin.

Kuva: Arja Lento / Yle

Kevätjuhlien korvalla opettajien pöydät täyttyvät oppilaiden tuomista pikkulahjoista ja muistiaisista. Aina lahjat eivät ole edes niin pieniä vaan monille vanhemmille on tuttua jopa lahjomisen kilpavarustelu. Opettajalle suureelliset lahjat ovat kuitenkin pahimmillaan kiusaannuttavia.

– Minusta se on vähän hankalaa ja hämmentävää opettajalle, että toiset tuovat tilanteeseen nähden valtavan arvokkaitakin lahjoja ja toiset antavat halauksen. Joskus joku sanookin, että mä olisin ope halunnut tuoda sulle jotakin ja sitten itse yrittää siinä sanoa, että ei sun tarvitse tuoda mitään, tämä kiitos riittää. Se on minusta ikävää, että lapset kokevat sen eriarvoisena, Ristiinan koulun kakkosluokan opettaja Laura Savander sanoo.

On ikävää, kun lapset kokevat lahjojen antamisen eriarvoisena.

Opettaja Laura Savander

Netissä käytävän keskustelun perusteella saa helposti sen kuvan, että opettajalle lahjan antamisen maailma on raadollinen. Lahjan pitää olla hieno, mielellään kallis ja jos mahdollista, jotenkin verrannollinen siihen, mitä muut oppilaatopettajalle antavat. Myös Savanderilla on kokemusta hienoisista ylilyönneistä.

– Kerran sain toisessa koulussa työskennellessäni herkkukorin, jossa oli viinipulloa ja juustoa ja pähkinöitä ja hedelmiä. Rahallinen arvo oli varmaan aika suuri ja koin kyllä suurta hämmennystä sen korin saadessani.

Jos et keksi mitään, kiitos riittää

Savanderin kokemuksen mukaan tänä päivänä lahjat ovat aiempaa maltillisempia, eikä kilpavarustelu tule ainakaan opettajan pöydälle asti.

– Oman kymmenvuotisen kokemukseni aikana oli minusta jossain vaiheessa sellainen huippukohta, kun tuli ihan mielettömästi lahjoja, mutta nyt on palattu järkevämpään suhtautumiseen. Lahjat ovat nykyisin pienempiä, enemmän lapsilähtöisiä, lapsen käsin tekemiä tai itse allekirjoittamia, pieniä, tosi ihania, tärkeitä muistamisia.

Jos ei löydy sopivaa lahjaa, niin sitten ei muisteta.

Opettaja Niina Lehtinen

Ristiinan koulun kakkosluokan toinen opettaja Niina Lehtinen ei kannata opettajan lahjasta murehtimista.

– Minusta yleensäkin lahjojen antamisessa lahja lähtee siitä, että tuntee lahjan saajan ja lahjaa ei ostettaisi vain sen takia, että on joku nimipäivä tai syntymäpäivä. Jos ei löydy sopivaa lahjaa, niin sitten ei muisteta. Sanallinen kiitos on tärkeämpi. Omat lapset ovat joskus kysyneet mitä veisivät opettajalle lahjaksi, ja olen sanonut, että sinun pitää itse miettiä, mitä haluat viedä. Poikani on vienyt esimerkiksi muumimukin, jossa oli Haisulin kuva ja se kuvasi poikaani oikein hyvin. Toisaalta yhtenä vuonna lapseni halusi viedä pienen suklaapatukan. Sen pitää olla lapsesta lähtöisin, mitä hän haluaa viedä eikä aikuisen päätös, Lehtinen sanoo.

– Toisaalta ymmärtää senkin, jos vanhempi haluaa kiittää, mutta silloin siinä lahjassa voisi olla vanhemman allekirjoitus, eikä niin, että sitten siinä lukee lapsen suuhun laitettuna, että tämän halusin antaa sinulle.

Niin Savander kuin Lehtinenkin nauravat ajatukselle siitä, että opettaja pahoittaisi mielensä jos ei saa lahjaa tai laittaisi merkille kuka lahjan antaa ja kuka ei.

– Lasten silmistä paistaa se kiitos, ei tarvitse aina edes sanoa sitä sanaa. Lasten riemu ja ilo antavat meille sen kiitoksen.

Äiti: "Olisi se jotenkin noloa, jos ei veisi mitään"

Opettajien lahjojen suhteen on samoin kuin lahjojen antamisessa muutenkin: lahja on antajalleen tärkeämpi kuin saajalle. Sillä vaikka opettajat sanovat, että halaus riittää kiitokseksi, vanhempien on vaikea jättää muistamista väliin. Viiden lapsen äiti, ristiinalainen Marjo Torniainen on hankkinut lahjoja opettajille jo viimeiset viisitoista vuotta niin kevään korvalla kuin jouluisinkin.

– Koriste-esineitä lähinnä. Kukkalinjalle en ole lähtenyt, vaan haluan antaa jotain pysyvämpää, josta opettajakin saattaisi vielä vaikka muistaa keneltä oppilaalta se on. Joskus olen miettinyt, että kun joulun aikaankin monet ostavat joulutähden, ja sitten niitä kukkapuketteja on opettajan pöydällä rivinä, niin mitä se opettaja tekee niillä kaikilla? Jouluna tulee itsellä se suklaarasia usein ostettua, se on niin helppo.

Torniaisen mielestä opettajan lahjan ei tarvitse olla suuri ja hieno. Rahaa siihen saa mennä suunnilleen kymppi.

– Semmonen tietysti voi olla vaikea löytää, mutta pitää vaan vähän käyttää aikaa ja mielikuvitusta. Kyllä siinä voi muutaman kaupan joutua käymään lävitse, mutta kohtuullisessa ajassa selviää. Joskus lapset ovat kertoneet, miten luokkakaveri on tuonut suureellisen kukkapuskan, mutta ei kilpavarustelupaineita yleensä ole.

Parhaimmillaan lahjan antaminen on ilo, mutta pahimmillaan tuskastuttava velvollisuus, Torniainen tunnustaa. Lahja silti pitää olla.

– Onhan se mukava, kun opettaja on koko vuoden tehnyt töitä lapsen kanssa, niin muistaa häntä. Jos ei muistaisi lainkaan niin olo tuntuisi varmaan aika kolkolta. Olisi se aika ajattelematonta.

Torniainen on ollut itse organisoimassa joinakin vuosina yhteistä lahjaa luokan opettajalle. Se on hänestä mieluisampi tapa muistaa kuin se, että jokainen muistaa opettajaa itse.

– Oma kokemukseni on, että kaikki vanhemmat olivat ilolla mukana, eikä kenellekään ollut hankalaa järjestää muutamaa euroa lahjaa varten. Se vaatii tietysti organisointia.

Korjattu 20.5.2014 klo 10:15: "Vanhempien ylilyönnit lahjojen antamisessa opettajille hämmentävät opettajia." Aiemmin jutussa luki: "Vanhempien ylilyönnit opettajien lahjomisessa hämmentävät opettajia." Jutussa ei kuitenkaan tarkoitettu lahjan antamista lahjonnan tai korruption muotona.