Nuutajärven historiasta kumpuaa esiin katsojia mietityttävä merkillinen lasipilvi

Onko se pehmeä vai kova? Sattuisiko sormiin jos siihen koskisi? Kuinka paljon se painaa? Nuutajärven sammutetun lasiuunin reunoilta kaavitut lasirippeet muodostavat pilven, joka vangitsee katsojia ympärilleen Suomen lasimuseossa Riihimäellä.

kulttuuri
Pilveltä näyttäviä lasihöytyviä kirkkaiden lasipilareiden päällä
Uskaltaisko koskettaa? Oiva Toikan työ Sateet tulevat kertoo Nuutajärven lasitehtaan yhden historiallisen käänteen, joka tapahtui vuonna 1995.Miki Wallenius / Yle

Suomen lasimuseossa Riihimäellä haistettiin viime vuonna oikein, että Fiskars laittaa Nuutajärvellä lapun luukulle ja siirtää lasin valmistuksen Iittalan lasitehtaan yhteyteen Hämeenlinnaan. Näin tapahtuikin alkuvuonna.

Lasimuseon on juuri aukaissut Nuutajärvi -päättymätön tarina -näyttelyn.

Nähtävillä on muun muassa joitakin isoja lasi-esineitä, joita tilan puutteen takia harvoin edes pystytään asettamaan esille.

Yksi esineistä näyttää vangitsevan katsojia ympärilleen. Se on valkoiselta jättikokoiselta hattarapilveltä näyttävä Oiva Toikan työ nimeltään Sateet tulevat. Teos on vain kerran aiemmin ollut esillä vuosia sitten.

Näyttelyvieraat ovat ympärillä pohtineet mistä se on lopulta tehty. Installaatiolta näyttävä teos kun on oikeasti rypäs ohuita lasinauhan pätkiä jotka ovat pilvimäisenä koossa. Houkuttelisi koskettaa, mutta ei kannata. Lasipätkät ovat teräviä ja rikkoisivat ihon.

– Vuonna 1995 Nuutajärveltä siirrettiin täysautomaattinen puristelasikone Valtteri Iittalaan. Koneen ammeuunin viimeisiä lasihöytyviä on tässä, selittää Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto tietää.

Teos saapui tehtaalle isossa tukevassa pahvilaatikossa. Pilvimäistä lasia nostettiin paksut hanskat käsissä pala kerrallaan kirkkaiden lasipilareiden päälle. Pilven palaset painat kuulemma yllättävän paljon. Onneksi tehtaalta löytyi vielä yksi työntekijä neuvomaan miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.

Nuutajärvellä oli kaksi loistokautta

Lasimuseon Nuutajärvi -näyttelyn pikaista kokoamista edesauttoi se, että valtaosa esineistöstä löytyi museon omista kokoelmista.

Nyt avattu näyttely nostaa esiin tiettyjä taitekohtia tehtaan historiasta.

– Nuutajärvellä oli kaksi loistokautta. Ensiksi 1850-luku, joka oli Adolf Törngrenin aikaa. Toiseksi 1950-luku, joka oli suomalaisen lasin nousukautta. Näyttelyssä on myös nostettu esiin ajanjaksoja joistakin Nuutajärven historian vaiheista aina nykypäivään asti, selittää Kaisa Koivisto.

Nuutajärven tehdas perustettiin vuonna 1793. Lasinteko nieli paljon polttopuuta, mutta sitä saatiin viereisistä metsistä. Tuotanto oli alussa vihertävää ikkunalasia ja pulloja.

Yksityisistä kokoelmista näyttelyyn saatiin mukaan jopa se kuuluisa alkuperäinen ruotsinkielinen kauppakirja vuodelta 1843, jolla Johan Agapetus Törngren osti tehtaan ja kartanon Otto Furuhjelmiltä.

Johanin poika Adolf Törngrenin peri kartanon ja tehtaan isältään. Adolf oli teollistaja. Hän satsasi ja nosti tehtaan ja sekä kylä nykyaikaan.

1850-luvulta ovat Nuutajärven vielä nykysinkin pystyssä olevat huomattavat rakennukset. Ne edustivat aikansa hienointa teollisuusarkkitehtuuria. Ulkomailta tuotiin tehdaskylään uutta tekniikkaa ja työntekijöitä. Puristelasin valmistus alkoi Nuutajärvellä ensimmäisenä Suomessa, samoin aikansa hienoimman lasin eli filigraanilasin valmistus.

Muottimestarin alkuperäinen signeeraus näkyy vielä

Näyttelyssä on esillä myös rivi metallimuotteja, joilla lasiesineitä on syntynyt sarjatuotantona. 1800-luvun jälkipuoliskon muottimestarina toimi F.A. Andesson, joka signeerasi myös valmistamansa muotit.

–Tästä näyttelystä löytyy samat esineet joita näillä muoteilla on tehty. Ne pitää vain osata katsoa, naurahtaa näyttelyn arkkitehti Heikki Viinikainen.

Isoja tehtaita perustettiin 1800-luvun lopulla. Iittalan vuonna 1881, Karhula 1889 ja Riihimäen lasi 1910.

Nuutajärvi teki tuolloin apteekkilasia ja talouslasia.

Tehtaan muotoilijoista on nostettu esiin Gunnel Nyman, joka suunnitteli lasia Nuutajärvelle vuosina 1946-48. Tuolloin syntyivät Nymanin tunnetuimmat sarjatuotantotyöt.

Kaj Franck on Nuutajärven tunnetuin nimi  

Nuutajärvellä oli iso tulipalo vuonna 1950. Uudeksi omistajaksi tuli sen jälkeen Wärtsilä ja taas laitettiin käyttölasimallisto uusiksi.

Muotoilija Kaj Franck ehdotti vuonna 1953 että tehtaalla tehtäisiin myös uniikkeja lasiesineitä. Franck nosti myös unohdetun ja vaativan filigraanilasin teon uudelleen tehtaan tuotantoon vuonna 1963.

Kovat kilpailijat, Nuutajärvi ja Iittala yhdistettiin vuonna 1988. Vuonna 1991 syntyi Hackman Iittala. Sitten nimet vaihtelivat tiheään kunnes 2007 omistajaksi tuli Fiskars.

Vaikka Fiskars tänä vuonna lopetti teollisen lasituotannon Nuutajärvellä, ei liekki ole täysin sammunut.

– Siellä on kaksi uunia yhä kuumana. Toinen kuuluu koulutuskeskus Tavastian lasikoululle ja toinen Lasikomppanian yhteisölle, jossa on jäseniä toistakymmentä, Kaisa Koivisto huomauttaa.

Kävijöitä odotetaan paljon

– Suomen lasimuseon koko vuoden kävijöistä puolet tulee kesäkuukausina. Toivotaan, että Nuutajärven nimi vetää. Tämä näyttely antaa myös ulkomaalaisille vieraille, joita meillä käy kesällä paljon, selvittää museon tutkija Uta Laurén näyttelyn ajankohtaisuutta.