Graffitit eivät ole vain nuorten harrastus – innokkaimpia keski-ikäiset miehet

Helsingin graffitikulttuurista on julkaistu ensimmäinen kattava tutkimus.

kulttuuri
Kuva graffitiseinästä Helsingin Suvilahdessa.
Yle

Graffitilla menee vaihteeksi hyvin Helsingissä. Luvalliset graffitiaidat ilmestyivät kaupunkitilaan keväällä 2009 ja niitä perustetaan koko ajan lisää. Aitojen kimpussa on arviolta tuhat harrastajaa.

Helsingin graffitikulttuurista on nyt julkaistu ensimmäinen kattava tutkimus, joka perustuu laajaan kenttätyöhön. Siinä selvitettiin tämän päivän graffitikulttuurin tilannetta, sitä, miten luvallisten graffitiaitojen kauteen ollaan tultu ja ketkä näitä aitoja käyttävät.

New Yorkista Helsinkiin 30 vuotta sitten rantautunut ilmiö ei ole ollut enää pitkään aikaan nuorisokulttuuria. Tutkimuksen mukaan aktiivisinta graffitien tekijäporukkaa ovat 30-45-vuotiaat miehet.

– Pääsääntöisesti tekijät tulevat kaikilta elämänalueilta. He ovat opiskelijoita tai eri alueilla palkkatyössä. Joukossa on muuttomiehiä, arkkitehtejä, graafisia suunnittelijoita ja erilaisia luovien alojen parissa työskenteleviä. Porukka on edelleen miesvaltainen ja kyselyn mukaan 95 prosenttia on miehiä, kertoo tutkija Mika Helin Helsingin kaupungin Tietokeskuksesta.

Ristiriitainen kulttuurimuoto

Suomalaisen graffitin historia on ollut ristiriitainen: ensin graffiteihin suhtauduttiin uteliaasti ja mielenkiinnolla, sitten ne kiellettiin ja kriminalisoitiin. Yhdessa vaiheessa Helsinki lupasi jopa ilmiantopalkkion laittoman graffitin tekijästä.

Vuonna 97 pääkaupunkiin lanseerattiin nollatoleranssiin perustuva Stop töhryille -projekti.

Tutkija Mika Helin graffitiseinä takanaan.
Tutkija Mika Helin Helsingin kaupungin Tietokeskuksesta.Yle

– Stop töhryille -kampanjan aikana ei ollut mahdollista perustaa luvallisia graffitipaikkoja, koska sen nähtiin kytkeytyvän luvattomaan graffitin tekemiseen, kaupunkitilan rappioon ja tuhokäyttäytymiseen. Sen takia voi sanoa, että yksi kulttuurimuoto kriminalisoitiin, sanoo tutkija Mika Helin.

Graffitin tekemisen syyt ja maalauspaikat vaihtelevat sukupolvittain, vaikka graffiteja yhä tehdään oman kuuluisuuden ja arvostuksen pönkittämiseksi.

– Helsingissä on useita sukupolvia 80-luvulta lähtien, jotka edelleen maalaavat täällä. Nuoremmat arvostavat vanhempia tekijöitä. He myös oppivat vanhemmilta, millaiset kulttuuriset käytännöt ovat hyviä ja suotavia, Helin sanoo.