yle.fi-etusivu

Base-hyppääjä puolustaa sivullisten hampaisiin joutunutta harrastustaan: "On helpompi saada anteeksi kuin saada lupa"

Yhtenä vaarallisimmista lajeista pidettyä base-hyppäämistä harrastetaan Suomessa pääosin luvatta. Koska sopivia luonnonkohteita ei ole, harrastajat hyppäävät usein korkeista rakennuksista. Siilinjärveläinen Lassi-Pekka Ruuskanen oli hyppäämässä mastosta, kun sivulliset soittivat poliisin paikalle ja estivät hyppääjiä poistumasta.

Kotimaa
Base-hyppääjät ilmalennossa kallioseinämän kohdalla.
Lassi-Pekka Ruuskanen

Base-hyppääjät eli korkeista kiinteistä paikoista hyppäämistä harrastavat kohahduttivat Kuopiossa hyppäämällä Pellesmäen vanhasta linkkimastosta.

Mastoihin tai muihin korkeisiin rakennuksiin kiipeävät base-hyppääjät ovat aiemminkin herättäneet sivullisten huomion. Viikonloppuna sattunut Kuopion tapaus oli poikkeuksellinen, koska paikalla olleet soittivat pelastuslaitoksen ja poliisin sekä estivät hyppääjien poistumisen. Tästä kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat (siirryt toiseen palveluun).

Hyppyyn osallistunut siilinjärveläinen Lassi-Pekka Ruuskanen puolusti harrastusta Yle Savon haastattelussa. Hänen mielestään lajiin suhtaudutaan turhan kielteisesti muun muassa sen vuoksi, että se on vähän tunnettu.

Base-hypyssä on ajatuksena hypätä kallioilta tai korkeista rakennuksista laskuvarjoa muistuttavan base-varjon avulla.

Harrastajia on maassa Ruuskasen arvion mukaan noin 150 ja heistä ehkä kymmenkunta on aktiiveja. Koska kotimaassa sopivia maastokohteita on vähän, base-hyppääjät matkustavat elämysten perässä ulkomaille. Sveitsin, Norjan ja Italian kaltaisissa maissa jyrkkiä kalliorinteitä on tarjolla hyppääjille paljon.

Suomessa base-hyppääjät valitsevat kohteiksi korkeita rakennuksia, kuten mastoja. Useimmiten kaikki tapahtuu luvatta, koska yleensä kiinteistönomistajat eivät halua antaa lupaa huimapäiseltä vaikuttavalle harrastukselle.

Tämä on vielä harvinainen poliisiasiana, mutta jos harrastus leviää, näitä voi tulla eteen.

Harri-Pekka Pohjolainen

– Festareiden benji-nosturit ja jotkin rakennukset ja savupiiput ovat sellaisia, mihin on saatu lupa, parisataa hyppyä itse tehnyt Ruuskanen kertoo.

Rangaistavuus riippuu asianomistajan tahdosta

Poliisin näkökulmasta base-hyppääminen on lain näkökulmasta harmaalle vyöhykkeelle menevä harrastus. Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista sanoo, että taajamassa hyppääminen on kiellettyä järjestyslain nojalla. Esimerkiksi Puijon tornista base-hyppäys ei onnistuisi.

– Aina on riski, että joku on alla. Tällä perusteella base-hyppääjille on kirjoitettu joitakin rikesakkoja eri puolilla maata. Tämä on vielä harvinainen poliisiasiana, mutta jos harrastus leviää, näitä voi tulla eteen, Pohjolainen ennakoi.

Taajaman ulkopuolella olevat hyppykohteet ovat toinen asia. Jos kyseessä on tuotantolaitos, hyppääjät saattavat syyllistyä julkisrauhan rikkomiseen. Pohjolaisen mukaan todennäköisempi base-hyppäämiseen liittyvä rike on kuitenkin hallinnan loukkaus.

– Siihen syyllistyy esimerkiksi, jos käyttää toisen pihamaata kulkutienään, tai tässä tapauksessa käyttää tornia kiivetäkseen. Mutta se on asianomistajarikos, eli rangaistavuus riippuu siitä, onko asianomistajalla vaatimuksia.

Sen sijaan, jos hyppykohde on taajaman ulkopuolella ja omistaja on antanut base-harrastajille luvan kiinteistön käyttöön, hyppääminen on lähtökohtaisesti sallittua.

"Ottavat tieten tahoten riskejä"

Ohikulkijan on tietysti mahdotonta tietää, ovatko mastoon kiipeävät base-hyppääjät liikkeellä luvan kanssa vai ilman. Base-harrastaja Lassi-Pekka Ruuskasen mukaan Kuopiossa eräs kiinteistönomistaja antoi hyppääjille luvan käyttää rakennusta harrastukseen. Yhteistyö kariutui kuitenkin siihen, kun ohikulkija soitti poliisit paikalle.

– Poliisit aloittivat keskustelun, että kyllä me tiedettiin että teillä on lupa, tultiin vain katsomaan että teillä on jännän näköistä touhua ja vitsit, että varjotkin avautui nopeasti. Mutta kiinteistönomistaja sanoi, että ehkä on parempi, että ette hyppää, Ruuskanen kertoo.

Itse olen kokeillut kaiken maailman harrastuksia, mutta tässä löysin oman itseni.

Lassi-Pekka Ruuskanen

Siilinjärveläisen base-hyppääjän mukaan "olisi tietysti hienoa", jos lupia saataisiin. Hän ei kuitenkaan ole järin optimistinen.

– Tosiasia on, että on helpompi saada yleensä anteeksi kuin saada lupa.

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen ei ollut Ruuskasen lausunnosta erityisen mielissään.

– Tämä kertoo aika paljon. (Base-hyppääjät) ottavat tieten tahtoen riskejä. Hyvin kyseenalaista touhua, tuntematta harrastusta sen enempää.

Yrityksiltä vaikea saada lupaa

Base-hyppääjillä on Suomessa oma yhdistys. Miksi harrastajat eivät pysty sen kautta järjestämään luvallisia hyppytempauksia, jolloin sivullisten ja poliisien väliintulot vältettäisiin?

– Useasti on yritetty esimerkiksi mastojen omistajien kanssa neuvotella, mutta heitä ei kiinnosta. Luonnollista neuvotteluyhteyttä ei ole saatu aikaan. Isot nosturifirmat ovat olleet valmiita vuokraamaan nostureita, mutta ne maksavat 20 000–30 000 euroa. Hinta tulee vastaan, perustelee yhdistyksen puheenjohtaja Jouni Kanniainen.

Yksi vaihtoehto voisi olla tiedottaa ohikulkijoita base-hyppäämisestä kyltillä tai muulla vastaavalla ratkaisulla. Kanniainen ei lämpene ajatukselle: hänen mukaansa hyppääjät eivät "missään nimessä" halua yleisöä. Itse hän hyppää yleensä yksin syrjäisistä kohteista ja poistuu nopeasti paikalta.

Kanniainen on itsekin tullut tutuksi harrastuksen lainsuojattoman luonteen kanssa: takana on putkaöitä ja sakot julkisrauhan rikkomisesta. Hän kuitenkin korostaa, että luvatta tai laittomasti toimiminen ei ole osa lajin viehätystä.

Kanniainen sanoo harrastukseen tulleen viime vuosikymmeninä yhä enemmän hyväksytyksi. Esimerkiksi Virossa järjestetään isoja base-hyppytapahtumia tv-tornista. Suomessa on neuvoteltu vastaavan tapahtuman järjestämisestä Tampereen Näsinneulassa, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Tilastoidusti vaarallinen laji, mutta...

Viikonloppuna sattuneessa Pellesmäen tapauksessa Lassi-Pekka Ruuskasta harmitti se, että sanomalehtijutussa oli otettu esille vanha base-hyppääjien ohjeisto. Ohjeiden mukaan esimerkiksi kuolleen kaverin voisi jättää, jos itse on paettava paikalta.

Ruuskasen mukaan ohjeet ovat peräisin ajalta, jolloin base-hyppääminen oli hyvin tiukasti kiellettyä ja sellaisesta kiinni jääminen johti esimerkiksi laskuvarjohyppyluvan peruuttamiseen.

– Niitä ohjeita ei noudateta. Tässä porukassa, jos missä, huolehditaan kavereista ja katsotaan niiden perään, koska ollaan oikeasti vaarallisen harrastuksen parissa. Jos kaveri loukkaantuu, sitä autetaan ja jos kaveri tulee tonttiin, ei sitä sinne jätetä.

Ruuskanen muistuttaa, että oikein tehtynä base-hyppääminen on turvallista. Hän vertaa lajia moottoripyöräilyyn, joka sekin on ylinopeutta ajettaessa vaarallista.

– Sama pätee basessa: jos katsoo keliolosuhteet hyvin, hyppää korkeista paikoista ja on itsensä kanssa sujut, sitä voi tehdä oikeasti turvallisestikin.

Ruuskanen myöntää kuitenkin, että base-hyppäämistä pidetään kokonaisuudessaan yhtenä vaarallisimmista lajeista. Harrastajapiireissä liikkuvan epävirallisen arvion mukaan yksi hyppy runsaasta 2 000:sta päättyy kuolemaan. Tilastoa selittää kuitenkin Ruuskasen mukaan niin sanottujen proximity-hyppyjen vaarallisuus. Niissä liidetään liitopukujen avulla lähellä maata esimerkiksi viistoa vuorenrinnettä pitkin.

– Minun mielestä kaikilla on oikeus tehdä elämässään ihan mitä ikinä haluaa, olkoon se sitten moottoripyöräily, kalliokiipeily tai golfin pelaaminen. Itse olen kokeillut kaiken maailman harrastuksia, mutta base-hyppäämisestä löysin oman itseni. Se lähti laskuvarjohyppäämisestä, mutta sitä kautta rupesi kiinnostamaan base-hyppääminen – etenkin kalliolta hyppääminen. Sehän tässä on lajin pääpointti.