1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Päiväkodin todellisuus voi hämmentää tasa-arvoisesti kasvatettua lasta

Tasa-arvoisesti kasvatettu lapsi ei erottele ihmisiä sukupuolen perusteella. Tutkimuksen mukaan tasapainoilu uuden ja vanhan kasvatusperinteen välillä voi aiheuttaa ongelmia.

Perinteinen kasvattaja näkee sukupuolieron ”pyhänä”, koskemattomana asiana. Hän kohtaa lapsen ensisijaisesti sukupuolen kautta. Tasa-arvoinen kasvattaja taas ennen kaikkea ihmisenä ja yksilönä.

Tamperelainen Suvi Vilenius-Hernesniemi haastatteli pro gradu -tutkielmaansa varten seitsemän perheen vanhempia, jotka kiinnittävät erityistä huomiota sukupuolen ja tasa-arvon kysymyksiin.

– Julkaisin muun muassa netin lapsiperheiden keskustelupalstalla haastattelupyynnön, jossa toivoin sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksistä kiinnostuneita vanhempia ottamaan yhteyttä. Sana levisi myös opiskelijakollegoiden ja kirjastojen ilmoitustaulujen kautta, Vilenius-Hernesniemi sanoo.

Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat kaikki korkeasti koulutettuja. Puolet yhteyttä ottaneista oli itse opiskellut sukupuolentutkimusta. Lapsista nuorin oli vauva ja vanhin ekaluokkalainen.

Ei röyhelöille ja action manille

Vanhempien tärkein tavoite kasvatuksessa oli, että lapsi tulisi kohdelluksi ensisijaisesti ihmisenä ja yksilöllisenä persoonana eikä sukupuolensa kautta. Painotuserojakin silti löytyi.

– Jotkut vanhemmat halusivat olla ennen kaikkea suvaitsevia kasvattajia; he eivät ohjaa lasta mihinkään tiettyyn suuntaan vaan tämä voi vapaasti valita kiinnostuksen kohteensa. Toiset taas pyrkivät välttämään sukupuolittuneita ääripäitä esimerkiksi vaatteissa, kuten "prinsessaröyhelöissä".

Lapset olivat ajatusmaailmaltaan aika lailla vapaita sukupuolierottelusta.

Suvi Vilenius-Hernesniemi

– Oli myös vanhempia, jotka halusivat nimenomaan rohkaista lasta ylittämään niin sanottuja perinteisiä sukupuolirajoja. Silloin lapselle haluttiin aktiivisesti tarjota mahdollisuutta toimia tavoilla, joita ei perinteisesti liitetä hänen sukupuoleensa.

Lähes kaikki perheiden lapset olivat olleet kotihoidossa noin kolmivuotiaiksi asti. He olivat tottuneet siihen, ettei ihmisiä erotella sukupuolen mukaan.

– Lapset olivat ajatusmaailmaltaan aika lailla vapaita sukupuolierottelusta. Päiväkodeissa ja koulussa he sitten kohtasivat todellisuuden, joka aiheutti hieman hämmennystä – muut lapset valikoivat esimerkiksi leikkikaverinsa sukupuolen perusteella.

Ympäristön suhtautuminen arveluttaa

Vanhemmat kokivat myös, että aikuisilla on suuri tarve lokeroida lapsia. Esimerkiksi leikkipuistossa tai neuvolassa aikuiset pyrkivät selvittämään, kumpaa sukupuolta lapsi on ja toimivat sitten sen mukaan.

Tutkimuksessa haastatellut vanhemmat kokivat onnistuneensa kasvatustehtävässään, jossa lapsi ei pidä sukupuolta tärkeimpänä ihmistä määrittävänä tekijänä. He olivat silti myös huolissaan siitä, kuinka lapsi pärjää vallitsevassa kulttuurissa "oikealla" tavalla, ja miten ympäristö lapseen suhtautuu.

Vanhemmat toivoivat, että oma lapsi voisi valita vapaasti, ilman sukupuolittuneita rajoitteita, vaikkapa opiskelu- ja työalansa. Aina ei tarvitse myöskään esimerkiksi mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja saada lapsia.