1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Esa Saarinen kertoo omin sanoin puukotuksesta: Hän oli voitonriemuinen

Filosofin puukotusoikeudenkäynnissä kiistellään vakaasta harkinnasta ja suunnitelmallisuudesta.

Filosofi Esa Saarinen Espoon käräjäoikeudessa 19. toukokuuta hänen puukottajansa oikeudenkäynnin alkaessa. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Oikeudenkäynti on salainen niiltä osin joissa käsitellään syytetyn mielentilaa ja hänen perheensä lausuntoja. Mielentilatutkimus on pyydetty ja sellainen järjestetään. Toimittajamme seurasi oikeudenkäynnin alkua Espoon käräjäoikeudessa, ja seuraavassa Esa Saarisen kertomus tapahtumista.

Ensimmäinen kohtaaminen

Esa Saarinen kertoi oikeudenkäynnissä tavanneensa syytetyn ensimmäisen kerran luennollaan tammikuun lopussa. Kyseisellä luennolla oli Saarisen mukaan todella paljon ihmisiä, jopa hänen omalla mittapuullaan, ehkä noin 800.

Esa, meillä on yhteys.

Puukottaja Esa Saariselle

Tunnelmasta ja väenpaljoudesta inspiroitunut Saarinen kertoo menneensä poikkeuksellisesti luennon tauon aikana juttelemaan yleisön kanssa. Tuolloin hän huomasi nuoren miehen lähestyvän väkijoukosta nopeasti. Mies ojensi käden, ja sanoi: "Esa, meillä on yhteys". Erikoista, Saarinen kertoo ajatelleensa. Nuorukainen toisti sanomansa: "Esa, meillä on yhteys".

Saarinen kertoi vastanneensa jotakin ympäripyöreää ja halunneensa irtautua tilanteesta, jonka koki jotenkin outona.

Luento jatkui. Saarinen kertoi näyttäneensä pätkän Keanu Reevesin tähdittämästä elokuvasta Matrix. Kun elokuvapätkä päättyi, kuului yleisöstä (syytetyn kysymys): "Miten tää liittyy luennon teemaan?". Saarinen kertoo kokeneensa kysymyksen asiankuulumattomana, hänhän oli juuri tulossa siihen, miksi elokuva liittyy luentoon. Nuorukainen toisti kysymyksensä.

Saarisen mukaan oli selvää, että kyse oli tämän kysyjän omasta ongelmasta, eikä luennon sisällöstä. Nuorukaisen vieressä istuneet kiusaantuivat ja kehottivat tätä joko olemaan hiljaa tai lähtemään pois. Mies poistui paikalta ryhdikkäästi, ilmaan minkäänlaista mielenosoitusta. Hän vain poistui paikalta.

Saarinen kertoo tapahtuman harmittaneen, koska luennon dramaturgia meni rikki. Toisaalta hän kertoo olleensa tyytyväinen, ettei provosoitunut kysymyksestä. Saarinen sanoi, ettei ole tietoinen mistään muusta kohtaamisesta tämän ja puukotuksen välillä.

Toinen kohtaaminen – puukotus

Esa Saarinen kertoo saapuneensa maaliskuun alussa Espoossa sijaitsevaan kongressi- ja kokouskeskus Dipoliin poikkeuksellisen ajoissa. Hän nousi autosta salkku ja kassi vasemmassa kädessään, ja suuntasi kohti Dipolin niinsanottua Käpy-ovea.

Päällä on paksu nahkaturkki, joka saattoi olla liioittelua ottaen huomioon sen, että pakkasta oli vain pari astetta. Takki on kuitenkin mieluisa Saariselle ja hän käyttää sitä usein. Paksu takki myös saattoi pelastaa Saarisen hengen.

Tie parkkipaikalta nousee sisääntuloon – puolivälissä nousua Saarista ja hänen avustajaansa lähestyy iloisesti ja ystävällisesti mies, joka huutaa "Hei Esa!". Mies lähestyy alamäkeä liki puolijuoksua, rivakkaa vauhtia, ja vaikuttaa edelleen todella ilahtuneelta. Oikeassa kädessä tällä miehellä on valkoinen muovikassi, ja Saarinen arvelee sen olevan jokin lahja hänelle itselleen, ja syy miehen iloisuuteen.

Jotenkin lähestyvä mies kuitenkin "muutti tekemistään" – tämän vasen käsi heilahti, oli jonkinlainen liike eteenpäin. Saarinen kertoo miettineensä, että heittääkö mies jotakin hänen päällensä.

Saarinen sulki silmänsä ja ajatteli koko tapahtumaa joksikin typeräksi pilaksi. Hänen huomionsa oli kiinnittynyt täysin nuoren miehen muovikassia pitelevään käteen, eikä Saarinen nähnyt koko puukkoa eikä myöskään iskua joka lävisti nahkatakin, osuen alavatsaan.

Saarinen kertoi Espoon käräjäoikeudessa, että puukottajan kasvojen ilme muuttui – hän oli voitonriemuinen, selvästikin onnistunut jossakin. Missä? Sitä Saarinen ei vielä osannut arvata. Mahdollisesti pilassaan.

Saarisen avustaja huutaa vieressä: "Pois se puukko!" – ja tässä vaiheessa Saarinen huomasi puukon itsekin. "Onpa likainen puukko. Toivottavasti siinä ei ole jotain pöpöjä, mitähän Pipsakin (Saarisen vaimo) ajattelee". Saarinen ei tajunnut, että puukossa oli hänen omaa vertaan.

Kohteena Esa Saarinen

Alkoi kamppailu puukon hallinnasta. Saarinen tarttui kertomansa mukaan puukkoon ja hyökkääjä yritti voimallisesti ottaa hallinnan puukosta. Saarisen mielestä oli täysin selvää, että tarkoitus ei ollut huitoa ilmaa tai muuta vastaavaa, vaan hyökkääjä halusi vahingoittaa nimenomaan Esa Saarista.

Vasta Dipolin aulassa Saariselle selvisi että hyökkääjä oli onnistunut iskemään häntä vatsaan, joten Saarinen kertoi olleensa täysissä voimissaan taistelussa hyökkääjää vastaan.

Avustaja huusi vierestä apua, jota saatiinkin. Paikalle saapui neljäskin henkilö Saarisen ja tämän avustajan sekä hyökkääjän lisäksi. Tässä vaiheessa Saarinen ja hyökkääjä olivat kaatuneet.

Saarisen mukaan hyökkääjän ote puukosta oli tiukka, tämä puhui "pseudofilosofisia juttuja" ja totesi: "Esa, mä halusin antaa sulle lahjan". Saarinen kertoi tokaisseensa, ettei ollut mikään kauhean hyvä lahja. Hyökkääjä vastasi sanomalla, ettei siinä ollut mitään henkilökohtaista. Saarinen arveli takaisin, että kyllä se sellaiselta vähän vaikuttaa.

Saarinen arvioi, että toiminta oli harkittua ja mietittyä. Syytetty lopetti toimintansa, hyökkäyksensä heti kun menetti hallinnan puukosta. Hän siis Saarisen tulkinnan mukaan epäonnistui siinä mitä oli tullut tekemään.

Syytetty vain odotti seuraamuksia – ei esimerkiksi lyönyt ja potkinut tai solvannut puukon menettämisen jälkeen, tai yrittänyt löytää jotakin toista astaloa jolla lyödä. Saarinen arveli hyökkääjän todella miettineen asian ennen tekoa, hän oli hallittu teon aikana, eikä teossa ollut mitään mielivaltaista.

Esa Saarisella ei ole syyte- eikä vahingonkorvausvaatimusta. Saarinen toivoo, että hyökkääjä saisi sen avun, jota hän tarvitsee.