Eve Väyrynen: Masokisti matkalla

Jokainen kansa tarvitsee naapurimaan, jota mollata, kirjoittaa toimittaja Eve Väyrynen Itä-Euroopan kiertueeltaan.

Eve ja Sean
Toimittaja Eve Väyrynen
Eve VäyrynenHans Weckman

- Unkarilaiset katsovat meitä muita nenänvarttaan pitkin. Kuvittelevat olevansa vähän parempia kuin muut.

Näin vastasi slovakialainen dj Marek kysymykseeni siitä, millaisia hänen oman maansa naapurimaiden ihmiset oikein ovat.

Tätä samaa asiaa olen kysynyt nyt kolmen viikon ajan ympäri Eurooppaa osana Eve ja Sean -kiertuetta (siirryt toiseen palveluun). Minä olen etsinyt vastauksia idästä, Sean enemmän Länsi-Euroopan puolelta.

Ennen lähtöämme Suomesta teimme haastateltavillemme yhteneväisen kysymyslistan. Siis listan kysymyksistä, joita aioimme kysyä näiltä etsimiltämme eurooppalaisilta.

Yksi omasta mielestäni kiinnostavimmista kysymyksistä liittyy naapurirakkauteen eurooppalaisessa mittakaavassa. Kysymys kuuluu tarkalleen ottaen näin: "Miten luonnehtisit naapurimaalaisiasi?"

Se on tietysti leikkimielinen kysymys, sillä eihän yhtä kansakuntaa ja miljoonia erilaisia ihmisiä voi mahduttaa yhden määritelmän alle. Mutta kysymys kertoo stereotypioista, joiden avulla kansat rakentavat myös omaa identiteettiään. Niiden avulla päätellään, millaisia me olemme kansana suhteessa noihin lähellä asuviin toisiin.

Olen nyt nukkunut tuntemattomien ihmisten sohvilla ympäri Itä-Eurooppaa kolmen viikon ajan. Ja koko sen ajan olen kysellyt ihmisiltä, että millaisia nuo teitä ympäröivät kansat oikein ovat. Kun minä en tiedä. Meillä kun Suomessa stereotypiat liittyvät esimerkiksi ruotsalaisiin, eivätkä niinkään puolalaisiin tai bulgarialaisiin.

Joidenkin stereotypioiden olen havainnut pitävän paikkaansa. Muidenkin kuin Marekin puheissa unkarilaiset ovat hitusen ylpeämpiä kuin muut. Heitä leimaa myös tietty varautuneisuus. Saman huomion tein itsekin, he todella tuntuivat minusta jurommilta kuin naapurikansansa. Small talkiksi riitti kommuunin eteisessä lausuttu ujo "hei".


Eniten stereotypioita**, sekä hyvässä että pahassa, olen kuullut koskien Romaniaa. Minulle kerrottiin, että romanialaisissa virtaa historiallisesti latinoverta, mikä tarkoittaa paitsi vieraanvaraisuutta ja avoimuutta, myös tulisuutta.

Tulisuus ja kiihkeys näkyivät ainakin maan liikennekulttuurissa: kun muut kuskit liikenteessä ärsyttävät, romanialainen painaa tööttiä. Varmuuden vuoksi kahdesti.

Joitain Romaniaa koskevia stereotypioita en voi täysin vahvistaa.

Jo ensimmäisessä maassani Puolassa ihmeteltiin matkareittiäni Romanian kautta Bulgariaan. Miksi oikein halusin ehdoin tahdoin mennä kohti kurjuutta? Samaa minulta kysyttiin myös sekä Slovakiassa että Unkarissa. Että kun tulet sieltä Suomesta niin kai tämä meidänkin maa on jo sinulle tarpeeksi kurja elintasoltaan, Romaniassa se vasta surkeaa on.

Näiden ennakkoluulojen siivittämänä saavuin Romaniaan vajaa viikko sitten. Ja aluksi pienehkössä maalaiskaupungissa Siriassa näinkin kuoppaisia teitä ja hökkelitaloja. Kuulin ihmisten tekevän ensin päivän töitä muualla, ja palaavan sen jälkeen maanviljelyksen pariin omalle takapihalleen lisätienestin toivossa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.