Väitös: Pakkoyrittäjäksi ryhdytään pettymyksen kautta

Pakkoyrittäjä on yrittäjä, joka on ryhtynyt työhönsä muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Vähän tutkitusta ilmiöstä on nyt valmistunut väitöskirja Vaasan yliopistossa.

talous
Henkilö pyyhkimässä lavuaaria.
Yle

Pakkoyrittäjyys on ilmiö, josta ei ole paljon tutkittua tietoa. Se herättää myös monenlaisia tunteita. Filosofian maisteri Jenni Kantola pohtii perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan niin sanottua pakkoyrittäjyyttä yrittäjien tarinoiden kautta.

Koetaan se jotenkin häpeälliseksi.

Jenni Kantola

– Toisaalta on sellaisia tunteita, että tätä ei ole olemassa. Toisaalta ei haluta tunnustaa, että omassa lähtökohdassa olisi vaihtoehdottomuutta, koetaan se jotenkin häpeälliseksi, Kantola kertoo.

Erilaisia tarinoita

Tyypillistä pakkoyrittäjille on, että yrittäjyyttä ei ole aiemmin harkittu itselle sopivana vaihtoehtona. Pakkoyrittäjyys käynnistyy usein pettymyksen kautta, kun työelämä ei tarjoakaan itselle sopivaa paikkaa. Tämä pettymys heijastuu koko yrittäjän uraan ja erottaa pakkoyrittäjän "tavallisista" yrittäjistä.

Jenni Kantola.
Minna Salomäenpää / Yle

Kantola haastatteli tutkimukseensa 16 pakosta yrittäjäksi lähtenyttä, ja tutkii heidän selviytymistarinoitaan. Kantola jakaa yrittäjät tutkimuksessa neljään erilaiseen selviytyjäryhmään: hukkuneisiin, ajelehtijoihin, purjehtijoihin ja rantautuneisiin.

Hukkuneilla yrittäjyys päättyi. Ajelehtijat kehittivät yritystoimintaa aktiivisesti, mutta toimeentulo oli haastavaa. Purjehtijoilla oli paremmat edellytykset, he toimivat esimerkiksi samalla toimialalla kuin työelämässä ollessaan ja verkostoa oli valmiina. Rantautuneet puolestaan pärjäsivät, mutta palasivat takaisin normaaliin työelämään kun mahdollisuus tuli.

– Tässä porukassa haastateltavat oli siivous- ja kotipalvelualoilta, oli rakennusalan yrittäjiä, ja valokuvaajia ja muita taiteen puolen edustajia. Nämä olivat sitä tyypillistä porukkaa, eli toimialalla on vallalla sellainen rakenne että ei ole mahdollisuuksia palkkatyöhön, Kantola kertoo.

Oma identiteetti

Yrittäjillä oli muutamia keskeisiä keinoja omaan elämänhallintaan: eron luominen perinteiseen yrittäjyyteen, työn uudelleenarviointi ja uudenlaisen yrittäjäidentiteetin luominen.

Sitten oli ajateltu että työt on työtä.

Jenni Kantola

Stereotyyppiseksi yrittäjämalliksi koettiin kasvusuuntautunut ja omaa etua tavoitteleva yrittäjä, ja tähän haettiin pesäeroa. Oma arvomaailma muokkautui muun muassa vapaa-ajan uudenlaisen painottamisen myötä. Selviytymistavat vaihtelivat.

– Joko yritys oli saatu kovalla työllä menestymään. Toisaalta oli saattanut löytyä muita mielekkäitä puitteita työn kautta, toisaalta sitten oli ajateltu että työt on työtä, ja nähty että yrittäyys voi tarjota joustavuutta ja tuoda elämään rikkaita aspekteja muilla puolilla, Kantola kertoo.