Näkökulma: Äitikin valitsisi lapsivapaan hotellin

Hotellin voi valita tähtiluokituksen tai sijainnin perusteella, mutta yhä useampi haluaa valita myös hotellinaapurinsa. Suvi Turunen kirjoittaa kolumnissaan, ettei pahastu asiakaskunnan rajaamisesta matkailijana, äitinä eikä ihmisenä.

Näkökulmat
Suvi Turunen

Olin teini-ikäinen, kun pääsin ensimmäiselle etelänmatkalleni. Omat lapseni ovat päässeet pyörimään aurinkorannoille jo vaipoissaan.

Aurinkolomat ja kaukomatkailu eivät ole enää luksusta vaan arkipäivää lapsiperheillekin. Siksi hotellit täyttyvätkin uima-altaalla juoksevista pellavapäistä ja kiljuvista vesipedoista.

Mutta kaikki eivät matkustalasten kanssa eivätkä edes nauti tenavien riemunkiljahduksista. Lapsivapaat hotellit ovat olleet myyntimenestys, minkä vuoksi matkatoimistot ovat lisänneet niiden tarjontaa.

Aikuisilla on omia paikkoja ja omia asioita, jotka eivät kuulu lapsille.

Huono juttu, totesi eilisessä Hesarin _kolumnissaan bloggaaja Katja Lahti. _Vuoden mutsi -kirjan kirjoittanut Lahti piti lapsivapaita hotelleja ja niiden markkinointia lähes ihmisoikeusrikkomuksena.

Lahti koki hankalaksi selittää jälkikasvulleen, miksei häntä haluta johonkin pelkästään siitä syystä, että hän on lapsi.

Minusta K-12- tai K-18-hotellit eivät ole syrjimistä. Se on vain järkevää palveluiden kohdentamista.

Mieluummin itse keskustelen uima-altaalla tanskalaisäidin kanssa lasten uimataidosta kuin seuraan sivusta vaikka brittiläisen polttariporukan ördäämistä.

Ja minulla on vastaus kolumnistin lapselle: et pääse lapsivapaaseen hotelliin, koska se on aikuisten paikka eikä sovi lapsille.

Miksi lasten ja aikuisten maailmojen välille ei saisi tehdä selkeitä rajoja? Aikuisilla on omia paikkoja ja omia asioita, jotka eivät kuulu lapsille. Eihän lapsia päästetä yökerhoihin, kasinoille tai strippibaareihinkaan.

Nauttisin siitä, että voisin ummistaa silmäni uima-altaalla pelkäämättä jonkun painuvan veden alle liian pitkäksi aikaa. Että voisin siemailla sangriaa tai olutta häpeilemättä.

Mielestäni lapsiasiakkaiden rajoitusta etelän hotelleissa voidaan pitää myös lasten suojelemisena eikä pelkästään lapsettomien matkailijoiden lellimisenä.

Sitä paitsi minun on pakko tunnustaa, että jos lähtisin niin sanotulle parisuhteen hoitolomalle kahdestaan mieheni kanssa, valitsisin ehdottomasti lapsivapaan hotellin.

Nauttisin siitä, että voisin ummistaa silmäni uima-altaalla pelkäämättä jonkun painuvan veden alle liian pitkäksi aikaa. Että voisin siemailla sangriaa tai olutta häpeilemättä.

Kuinka aamiaispöydässä olisi tarjolla muutakin kuin muroja ja kaakaota, eivätkä pöydät eivät lainehtisi maidosta. Voi, kuinka rantakassini olisi höyhenenkevyt ilman vaippoja, välipaloja, vaihtovaatteita, leluja ja lasten juomapulloja.

Ei itkua, kitinää, eikä kiukuttelua. Sitä unelmalomaa odotellessa.