Kun pelkkä muovitetun rintamamiestalon näkeminen ahdistaa

Jos joku väittää saavansa oireita pelkästä hometalon näkemisestä, diagnoosiksi on helppo tarjota luulotautia. Viime vuosien tutkimus ympäristöyliherkkyydestä on kuitenkin osoittanut, että ilmiöllä on lääketieteellinen perusta. Homeesta kärsivä kuopiolainen Anniina Aunola on löytänyt ratkaisuja siihen, miten yliherkkyyden kanssa voi elää.

Kotimaa
Kuvassa ikkunanpuitteessa kasvavaa hometta
YLE / Kia-Frega Prepula

Ensin menevät korvat lukkoon ja tulee paineen tunne. Sitten lähtee ääni. Sitten alkavat hermosto-oireet: elohiiri vilistää silmässä. Illalla tuntuu, että on nousemassa kuume.

Tämäntyyppiset oireet paljastavat kuopiolaiselle Anniina Aunolalle, että hän on asioinut rakennuksessa, jossa on hometta. Tosin tähän päivään mennessä hän on jo opetellut välttämään tiettyjä paikkoja ja tekemään etätyötä – yhteisötaiteilijan toimenkuvassa sellainen on mahdollista.

– Kun tunnistan, että jokin tila on mulle huono, voin muuttaa aikatauluani kohtalaisen hässäkättömästi. Mutta ensin piti oivaltaa, että näin on. Ennenhän sitä vain sitkeästi ihmetteli, että on kauhean raskasta, silmä nykii ja täällä minä vain puurran, hän kertoo.

"Ammattinuha" on Aunolan mukaan se nimike, jota työnantaja on tarjonnut diagnoosiksi oireista. Paikkansapitävämpi lääketieteellinen termi on ympäristöyliherkkyys. Sitä esiintyy ympäri maailmaa, mutta Suomessa ympäristöyliherkkyys on vasta leviämässä yleiseen tietoisuuteen.

– Ajatellaan, että tuhat ihmistä altistuu koulun kosteusvauriolle. Vaikka kuinka korjataan, saattaa olla, että viisi jää ympäristöyliherkäksi, eikä voi oikeastaan tehdä enää missään töitä, kuvaa yliherkkyyden syntyä työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio.

Home ei ole ainoa yliherkkyyttä aiheuttava ympäristötekijä; muita ovat esimerkiksi sähkö ja monikemikaalit.

"Luulotaudilla" onkin lääketieteellinen perusta

Markku Sainion mukaan viimeaikaisten tutkimusten perusteella yliherkkien oireet selittyvät keskushermoston herkistymisellä – siis samaan tapaan kuin kroonisesta kivusta kärsivillä potilailla. Lopulta altistuksen aihetta ei tarvitse oikein ajatellakaan.

– Voi saada oireita jo siitä, että ajaa autolla (esimerkiksi homeongelmaiseksi tiedetyn) rakennuksen ohi, vaikka se ei luonnontieteellisesti ole mahdollista.

Sitä vain sitkeästi ihmetteli, että on kauhean raskasta, silmä nykii ja täällä minä vain puurran.

Anniina Aunola

Myös kuopiolainen Anniina Aunola tunnustaa, että häntä alkaa pelottaa jo, "kun lähestyy muovitettua rintamamiestaloa". Hänen kaverinsa ovat naureskelleet sille, että oireet alkavat jo tasakattotalon näkemisestä.

Kuulostaa hullulta, mutta ilmiötä on tutkittu ja sille on löydetty lääketieteellinen perusta. Provokaatiokokeilla on saatu sähköherkkiä potilaita oirehtimaan siitä huolimatta, että he eivät ole todellisuudessa altistuneet sähkömagneettiselle kentälle.

Uumajan yliopiston tuore tutkimus puolestaan osoitti, että useimmilla ympäristöherkillä oireilu liittyy useisiin erilaisiin altisteisiin. Aunolalle tämä on tuttua: sisäilmaongelmien lisäksi hän saa oireita muun muassa voimakkaista hajusteista ja "syksyisestä metsästä" tietämättä sen tarkemmin, mikä ärsytyksen aiheuttaja on.

Kehon- ja mielenhuolto auttaa

On helppo ymmärtää, miksi yliherkkyydestä voi tulla kokijalle suuri rasite. Anniina Aunola sanoo saaneensa homeoireisiinsa helpotusta paitsi sisäilmaongelmaisia rakennuksia välttelemällä, myös itsensä psyykkaamisella.

– Puran tavallaan pois sen, että mulle voi tulla oireita, mutta teen myös varotoimenpiteet. Peruskunnon ylläpitäminenkin vähentää oireilua. Vaikka oireet tulevat samalla tavalla, toivun niistä nopeammin.

Lenkkitossut jalkaan, ajatukset muualle ja zzt! – aivot desensitoituu itsestään.

Markku Sainio

Aunolan havainnot eivät ole yllätys ympäristöherkkyyttä tutkineelle ylilääkäri Markku Sainiolle. Tanskassa on havaittu, että tietoiseen läsnäoloon perustuva rentoutusmenetelmä mindfulness helpottaa ympäristöyliherkkien oireita. Se perustuu keskushermoston herkistymisen vähentämiseen.

Suomessa rentoutumiseen ja stressinhallintaan perustuvat keinot ovat jo nyt käytössä yliopistosairaaloissa muun muassa kivun ja sisäilmaan liittyvien oireiden hoidossa. Myös ihminen itse voi tehdä toimia, jotka rauhoittavat oireilua.

– Se auttaa, kun ei mieti herkistymistä. Lenkkitossut jalkaan, ajatukset muualle ja zzt! – aivot desensitoituu itsestään, tiivistää Markku Sainio.

Suomessa ympäristöherkkien tunnistus ja heidän toimintakykynsä palauttaminen on otettu osaksi sosiaali- ja terveysministeriön hometalkoita. Yksi muutosehdotus on oman tautiluokituksen kirjaaminen yliherkkyydelle. Se helpottaisi oirehtivien asemaa sosiaali- ja terveydenhuollossa.