Tietotulva sai vapaaehtoiset faktantarkistajat toimimaan

Faktojen tarkistaminen vaatii toimittajalta aikaa, mutta se hyydyttäisi verkkotoimitukset, joissa nopeus on valttia. Tietotulvaa syynäävät myös faktantarkistussivustot.

politiikka
Faktabaari
Faktabaarin verkkosivu

Poliitikot puhuvat, toimittajat raportoivat. Toimittajan työ on kuitenkin muuttunut internetin myötä: faktojen paikkansapitävyys ei ole enää valtti.

– Kiire ja nopeus ovat. Juttuihin lisätään asioita ja niitä korjataan sitä mukaa kuin ehditään, kuvailee käytäntöjä journalistiikan tutkijatohtori Heikki Kuutti Jyväskylän yliopistosta.

Kuutti vetää Helsingin Sanomain säätiön rahoittamaa Todenmukainen journalismi –tutkimushanketta. Aiheesta on luvassa kirja vielä tänä vuonna. Tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa lähdekritiikkiä, paikkansapitävyyttä verkkoviestinnässä ja amerikkalaisen faktantarkistuskäytännön soveltamista Suomessa.

Faktojen tarkistaminen hidastaisi esimerkiksi nykymuotoisten verkkotoimitusten työtä. Tietotulva on tuonut tullessaan myös faktantarkistussivustot. Suomessa kyse on vielä uudesta asiasta: europarlamenttivaalien alla toimi Faktabaari-sivusto (siirryt toiseen palveluun). Nimellä tekijät haluavat viestittää, että vaikka kyse on tärkeistä asioista, ei keskustelun tarvitse olla tiukkapipoista ja tylsää.

"Mikä on merkittävä virhe?"

Faktabaarin toimintaa johtava Mikko Salo on aiemmin työskennellyt muun muassa EU-virkamiehenä. Faktabaarin taustalla on Avoin yhteiskunta -yhdistys, joka haluaa tuoda päätöksenteon lähelle ihmisiä. Yhdistys sai ulkoministeriön alaiselta Eurooppatiedotukselta 10 000 euron valtionavustuksen Faktabaarin perustamiseen. Käytännössä raha kuluu sivuston tekniseen toteutukseen.

Mukana olevat ihmiset ovat vapaaehtoisia. Salo muotoilee, ettei hän keksi puolueettomampaa rahoittajaa Faktabaarille kuin Eurooppatiedotus. Hänen mukaansa oli tietoinen valinta, ettei rahoitusta Faktabaariin haettu esimerkiksi Euroopan komissiolta tai europarlamentilta.

Faktabaarin ajatus on toimia tosiasiapohjaisen julkisen keskustelun puolesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimii poliitikkojen puheiden faktojen tarkistamiseen keskittynyt Factcheck (siirryt toiseen palveluun)-sivusto, joka perustettiin presidentinvaaliuutisointia varten. Muun muassa se ja sivuston eurooppalainen vastine FactcheckEU (siirryt toiseen palveluun) olivat esikuvina Faktabaarille.

– Tämä on journalismin kehityksenkannalta hyvä suunta, jos se tarkoittaa sitä, että faktoja tarkastetaan sekä toimituksissa että yleisössä, sanoo tutkijatohtori Laura Ahva Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksesta.

Tämä on journalismin kehityksen kannalta hyvä suunta, jos se tarkoittaa sitä, että faktoja tarkastetaan sekä toimituksissa että yleisössä.

Laura Ahva

Tosin virheen määritteleminen on ongelmallista.

– Mikä on fakta ja mikä mielipide? Journalistin ohjeissa sanotaan, että merkittävä virhe on korjattava, sitten kiistellään siitä, mikä on merkittävä virhe, Heikki Kuutti antaa esimerkin.

Joukkorahoituksella eteenpäin?

Kuka tahansa saattoi raportoida eurovaalikeskustelussa havaitsemistaan epämääräisyyksistä esimerkiksi Faktabaari-sivuston kautta. Faktabaari sai yhteydenottoja tavallisilta ihmisiltä päivittäin.

– Ei kuitenkaan valtavia massoja, meidän onneksemme, Salo naurahtaa ja tunnustaa ymmärtävänsä, miksi virheitä syntyy uutistoimituksissa: faktojen tarkistaminen vaatii aikaa.

Apuna tarkistustyössä on ollut liuta informaatikkoja, tutkijoita ja virkamiehiä muun muassa yliopistomaailmasta ja Tilastokeskuksesta. Vaalien jälkeen Faktabaari aikoo jakaa tunnustusta tekijöilleen kertomalla, keitä avustajien joukossa oli.

– Kyseessä on hiljainen virkamiestieto. Se on suhteellisen riippumatonta siitä riippumatta, kuka sen sanoo, Salo perustelee.

Faktabaarilla on aikeita toimia kampanjamaisesti tulevaisuudessakin. Tarkistustoiminnan jatkuminen riippuu rahoituksesta. Mahdollisia vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi joukkorahoitus tai rahoituksen hakeminen säätiöiltä.

Seuraaviksi tarkistuskohteiksi kiinnostuneet ihmiset ovat ehdottaneet muun muassa energia- ja ilmastopolitiikkaa käsittelevää uutisointia, ensi vuonna järjestettäviin eduskuntavaaleihin liittyvää julkista keskustelua sekä keskustelua sotilasliitto Natosta.

Jos arvostellut tiedotusvälineet eivät reagoi, faktantarkistuksen merkitys jää pieneksi.

Heikki Kuutti

Eri asia on kuitenkin se, saavuttavatko faktantarkistushankkeet yleisönsä ja mediat, joihin kritiikki kohdistuu.

– Jos arvostellut tiedotusvälineet eivät reagoi, faktantarkistuksen merkitys jää pieneksi, tutkijatohtori Heikki Kuutti huomauttaa.