Hyppää sisältöön

Rosvopaisti ja munkit toivat veteraaniväen yhteen Ilmajoelle

Sadat pohjalaisveteraanit ja heidän puolisonsa kokoontuivat torstaina yhteen Ilmajoelle maistamaan rosvopaistia ja nauttimaan Sotkun munkkikahvit. Ohjelma oli sama kuin 22 kertaa aiemminkin, mutta sää suosi keskimääräistä kesäisempänä.

Sotkun munkki valmiina juhlaväen syötäväksi. Kuva: Anne Rahjola / Yle

Sotaveteraanien kesään ovat jo yli 20 vuotta kuuluneet rosvopaistin nauttiminen ja sotilaskodin keittämät munkkikahvit. Pohjalainen veteraaniväki kokoontui kesteihin torstaina jo 23:tta kertaa, tällä kertaa Ilmajoelle.

Aurinko paistoi kesäisen kuumasti, mutta Ilmajoki-hallin ilmastointi toimi ja talkooväki kaateli ripeästi vettä mukeihin virvoittamaan vieraita.

Järjestäjiä aurinkoinen sää ei haitannut varsinkaan, kun rosvopaistin valmistaminen oli siirretty Ilmajoen lääkintävarikon pihamaalle.

– Kyllä täytyy sanoa, että joskus on valmistettu rosvopaisti sellaisessa kaatosateessa, että on pelätty, ettei siitä tule mitään. Mutta aina on onnistuttu, kehui lentopurseri Kalevi Rönnqvist, toinen tapahtuman alkuperäisjärjestäjistä.

Toinen alkuperäisen idean isistä on ollut pari vuotta sitten edesmennyt Leo Lastumäki, joka hänkin ehti olla mukana lukuisia kertoja.

Ilmajoelle juhlaan oli kutsuttu kaikkiaan 900 veteraania puolisoineen. Ennen alkukahveja osa tuoleista oli vielä tyhjillään, mutta linja-autot toivat pihaan jatkuvalla syötöllä lisää vieraita.

– Silloin, kun kutsu käy, lähdetään, Rönnqvist sanoi.

Viime viikolla veteraanien tilaisuus oli Kuopiossa. Sinne kutsuttuja oli 1300 ja vain 30 jätti tulematta.

Sillanpään marssilaulu vanhasta muistista

Veteraanijuhlan ohjelma on ollut alusta asti sama. Tarjolla on aina paistin ja munkkikahvien lisäksi Sillanpään marssilaulu, lyhyitä puheita ja ohjelmaa. Tänä vuonna juhla järjestetään yhdeksän kertaa eri maakunnissa, mutta parhaimmillaan juhlia on ollut pitkälti toistakymmentä.

Ilmajoelle luutonta lammaspaistia oli varattu 250 kiloa ja paisti oli saanut muhia koivuhiilloksen kätköissä noin kuusi tuntia. Halkomotit sytytettiin jo aamuneljältä ja kahdeksan jälkeen aamulla paisti pääsi hiilloksen alle.

– Kyllä on ollut aina hyvää ja mureaa. Tiedän sen siitä, että kun vaimovainaan kanssa oltiin aina täällä, hänkin kehui sitä kovasti, vakuutteli soinilaisveteraani Gunnar Sammallahti, joka muisteli olleensa mukana alusta saakka.

– Kyllä se on aina maistunut. Tunnustan, että olen santsannut toisenkin annoksen. Eikö ollutkin silloin hyvää, kyseli myös soinilainen Pauli Uusimäki.

Ohjelmassa oleva Sillanpään marssilaulu sujuu sekin Rukajärven veteraaneilta vanhasta muistista.

– Kyllä se muistuu mieleen, kun olen 24 vuotta soittanut viuluakin, Sammallahti vakuuttaa.

– No kyllä lauluun otetaan osaa. Tietysti vuosien mittaan on vähän äänijänteet löystyneet, mutta ainakin hengessä ollaan mukana, komppasi Uusimäki.

.
.