Venäjän verkossa: Hulluuden rajamailla

Legendaarinen neuvostojohtaja Leonid Brežnev julkaisi sotakokemuksistaan huomiota herättäneen teoksen nimeltä Malaja Zemlja eli "Pieni Maa". Presidentti Vladimir Putin aikoo panna paremmaksi. Hänen kirjansa nimeksi tulee "Liian pieni maa".

Venäjän verkossa
Suomi Venäjän mediassa.
Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Kun presidentti Sauli Niinistöhiljattain soitti Vladimir Putinille, yhteydenotto sai paljon huomiota osakseen Venäjän keskusjohtoisessa mediassa. Kymmenkunta keskeistä tiedotusvälinettä uutisoi asian. Jokainen muisti korostaa, että yhteydenotto tapahtui suomalaisten aloitteesta. Sisältö oli kaikissa sama: lähteenä oli Kremlin julkaisema lehdistötiedote.

Tästä ei pidä vetää sitä johtopäätöstä, että oman presidenttimme sanomiset ja tekemiset jotenkin vaikuttaisivat siihen, mitä venäläisille oikeasti kerrotaan suomalaisten suhtautumisesta Krimin ja Ukrainan tapahtumiin. Sitä varten ovat olemassa ihan eri miehet.

Kaikki vastustavat pakotteita

TV-kanava RBC käsitteli (siirryt toiseen palveluun) 12.5. pääuutisena Ukrainan tilannetta. Sitä oli selostamassa kaksi henkilöä – suomalainen politiikan tutkija Johan Bäckman ja pietarilainen kaupunginvaltuutettu Sergei Šatunovski. Suomalaisten mielialoja tulkinnut Bäckman kertoi, että tilanne on Suomen kannalta painajaismainen. Yhtäältä Suomi on EU:n jäsen, toisaalta kauppa Venäjän kanssa on laajaa. Siksi suomalaiset poliitikot, vaikuttajat ja yrittäjät vastustavat Venäjän vastaisia pakotteita. Kun häneltä kysyttiin Itä-Ukrainan tapahtumista, hän ilmoitti monien suomalaisten toimittajien ajattelevan kuin hän – näkeväthän he omin silmin, miten kansa on noussut Kiovan junttaa vastaan.

Bäckmanin kannalta tilanne Venäjän mediassa on muuttunut sikäli, ettei hänen enää tarvitse yksin selostaa venäläisille läntisiä mielialoja. Hänen rinnalleen on noussut toinen rohkea sananvapauden ritari, oopperalaulaja Karita Mattilaa uhkailemalla europarlamenttiin pyrkivä Jon Hellevig. Hänen ensiesiintymisensä uutistoimisto Regnumin palstoilla (siirryt toiseen palveluun) 15.5. oli suorastaan tyrmäävä. Suomalaisena politiikan tutkijana esitelty Hellevig myönsi heti kättelyssä, että demokratialle on Euroopassa tullut loppu. Länsimaiset viestimet valehtelevat Ukrainan tapahtumista, netti ja televisio pullistelevat propaganda-aineistoa, tosiasioita vääristellään tai niistä vaietaan, Hellevig julisti.

Ei enää suuria johtajia

Millaisia johtopäätöksiä nämä puheet sitten aiheuttavat? Hyvä esimerkki oli kp.ru:n juttu otsikolla "Tie Natoon vie hulluuden kautta". Siinä kerrotaan, kuinka käynnissä on kampanja Ruotsin ja Suomen vetämiseksi Natoon. Lehti muistutti, kuinka vielä kylmän sodan aikana Ruotsissa ja Suomessa tehtiin puolueettomuuspolitiikkaa, joka mahdollisti välittäjän roolin idän ja lännen välissä. Mutta nykyisin ei Pohjois-Eurooppa näytä tuottavan enää suuria poliitikkoja, vaan pikemminkin mielisairaalan asukkaita, lehti päätteli.

Totta on, että näin ei ystävällismielisten naapurimaiden päämiehiä ole luonnehdittu edes kylmän sodan synkimpinä vuosina.

Lasten ja äitien luvattu maa

Miten sitten on käynyt suomalais-venäläisten suhteiden suurimmalle vitsaukselle eli kysymykselle äiteihin ja lapsiin kohdistuvista väärinkäytöksistä? Venäjän talouden käännyttyä laskuun ja Krimin ja Ukrainan tapahtumien aiheutettua ankaraa poliittista arvostelua ja taloussaarron pelkoa tämä toimintalinja on hylätty tykkänään. Toukokuun kuudentena Venäjän tärkeimmät mediat julkaisivat Itar-Tassin (siirryt toiseen palveluun) johdolla uutisen, jonka otsikko oli "Suomi on maailman paras maa äideille ja lapsille".

Kyse oli Pelastakaa Lapset -järjestön vuosittaisesta listauksesta, jossa Suomi sijoittui ensimmäiseksi jo toisena vuonna peräkkäin. Ettei suurvallan perääntyminen sentään näyttäisi ihan naurettavalta, radioasema Kommersant FM haki lähetykseensä tiedeakatemian yhteiskuntatutkimuksen instituutin professorin Igor Bogdanovin (siirryt toiseen palveluun), joka kuulijoiden lohdutukseksi todisti, että listaus oli laadittu ihan väärin.

Matkailu romahti

Kun Venäjän mediassa seuraa vain Suomea koskevaa kirjoittelua, on vaikea muodostaa kuvaa siitä, miten Venäjän pahenevaa taloudellista ahdinkoa yleisesti ottaen käsitellään. Mutta tästä suppeata näkökulmasta katsoen vaikeuksissa ovat vain suomalaiset yritykset, joiden tappioista raportoidaan yksityiskohtaisesti – ja aina muistuttaen, että tappioiden syynä ovat Venäjää vastaan suunnitellut talouspakotteet (siirryt toiseen palveluun).

Samalla listalla suomalaisten kanssa EU:n toimista kärsivinä maina luetellaan Baltian maat, Kypros, Bulgaria, Itävalta, Saksa ja Puola. EU-rintaman havaittuun tai kuviteltuun rakoiluun tartutaan aina hanakasti – ja näin ovat monien suomalaistenkin poliitikkojen lausunnot saaneet myönteistä julkisuutta osakseen.

Erityisesti Pietarin mediassa on luonnollisesti seurattu tarkkaan myös matkailun kehitystä (siirryt toiseen palveluun), ja todettu, että Venäjältä Suomeen tehtyjen matkojen määrä suorastaan romahti vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Vain silloin, kun pudotuksen syitä kysellään suomalaisilta asiantuntijoilta, tärkeimpänä seikkana tulee esiin se, miten rupla on nopeasti menettänyt arvoaan.

Tärkeintä on siirtää rajoja

Lopuksi pieni tarina rajavalvonnasta. Ogonjok-lehden toimittaja Dmitri Gubin oli päättänyt tulla (siirryt toiseen palveluun) vapun viettoon Suomeen omalla autollaan. Hän ihmetteli, miten Venäjän puolella rajatarkastuksessa saatiin yhdestä autosta aikaan puolen tunnin jono, kun taas Suomen puolella kaikki sujui hienosti. Gubin kertoi kirjoitelleensa asiasta pitkään, ja joutuneensa sen vuoksi jo vuonna 1998 Venäjän rajavartiopalvelun silloisen johtajan puhutteluun. Tämä oli tunnustanut tilanteen häpeällisyyden, minkä jälkeen hänet olikin pian erotettu. Sittemmin on meno hieman parantunut, mutta vieläkään ei Venäjän puolella ole Gubinin mukaan päästy Suomen tasolle.

Toimittajan johtopäätös oli kiteytetty jutun otsikkoon: "Venäjä on kiinnostuneempi rajojensa siirtelystä kuin järjestyksen huolehtimisesta olemassa olevilla rajoillaan".

Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.