Tutkijat perehtyvät syrjäseutujen nuorten elämään

Kaukana kuntakeskuksista asuvia nuoria on vain vähän, minkä vuoksi heidän äänensä ei tule kuuluviin laajoissa nuorisotutkimuksissa. Tekeillä olevassa tutkimuksessa on selvinnyt muun muassa se, etteivät kylien nuoret ole pelkkiä peräkammarin poikia tai tyttöjä.

Kotimaa
Nuoria miehiä istuskelemassa
Krista Karppinen / Yle

Tutkijaryhmä tekee parhaillaan Itä-Suomen yliopistossa tutkimusta harvaan asuttujen alueiden maaseutukylien nuorten elämästä. Nuorten elämää ja elämäntapoja tutkitaan Suomessa esimerkiksi nuorisobarometrilla, mutta laajassa aineistossa syrjäseutujen harvat nuoret jäävät helposti taka-alalle.

– He häviävät tilastoihin, jolloin heidän elämänsä erityiset olosuhteet jäävät nuorisotutkimuksessa aika pitkälti tarkastelematta, toteaa tutkija Päivi Harinen.

Harisen mukaan politiikassa ja tutkimuksessa reuna-alueita lähestytään tällä hetkellä pitkälti vanhentuvan väestön näkökulmasta.

– Keskustellaan, miten vanhukset saavat palvelut ja niistä puhutaan tällaisina ikääntyvän väestön alueina. Sellaisia ne tietysti ovat, jos keskiarvoja lasketaan, mutta siellä on myös nuoria ihmisiä, joilla on nuorten ihmisten toiveet, tarpeet ja unelmat, Harinen selittää.

Harinen on myös vihreiden kaupunginvaltuutettu Joensuussa. Hänen mukaansa palvelujen katoaminen syrjäseuduilta näkyy nuorten elämässä konkreettisesti esimerkiksi koulujen lakkauttamisissa. Pienen maaseutukylän nuorelle moni tärkeä asia on jo kaukana tai siirtyy kauemmaksi: koulu, kaverit ja harrastukset.

Kun palveluja keskitetään, niitä yritetään joskus tuoda reuna-alueille esimerkiksi niin, että maaseudulla kiertää rokotusbussi.

– Nuorisopolitiikassa puhutaan nuorisospesifeistä palveluista, jotka voivat tarkoittaa vaikkapa harrastusyhteisöä, esimerkiksi salibandyjoukkuetta. Ei sellaista voi viedä jollakin pakettiautolla maaseudulle, Harinen sanoo.

Myytti peräkammarin pojista rikki

Kaukana keskuksista asuvat eivät välttämättä ole tyytymättömiä.

– Me on haastateltu paljon nuoria ja nuoria aikuisia näillä kylillä ja siellä on myös ihmisiä, jotka kokevat asuinympäristön mielekkääksi. Se koetaan läheiseksi, turvalliseksi ja tutuksi. Siellä saattaa sitten olla se hyvin tärkeä ystävä tai sitten koti, tunne siitä kodista, Harinen kertoo.

Syrjäkylien nuoret aikuiset ovat melko usein nuoria miehiä, joskin heistäkin osa muuttaa pois. Tytöt lähtevät usein muualle opiskelemaan. Peräkylän nuoret miehet eivät kuitenkaan välttämättä ole peräkammarin poikia, passiivisia äitiensä hoidokkeja ja elättejä.

– Saattaahan siellä tällaisiakin nuoria miehiä olla, mutta he, joiden kanssa olemme tätä aineistoa koonneet, kyllä rikkovatkin sitä perinteistä peräkammarin poika -ideaa.

Päivi Harisen mukaan kylillä on myös toiveikasta tulevaisuuden rakentamista ja pyrkimyksellistä yhdessä tekemistä.

– Sellaista suunniteltua yhteistä toimintaa, johon liittyy paljon positiivisia kokemuksia ja yhdessä olemisen iloa. Eikä se ole sellaista, että tässä on pakko yrittää tai henki menee, tutkija kuvailee.

Ryhmän tekemästä tutkimuksesta on tarkoitus julkaista myöhemmin myös kirja.