Wojciech Jaruzelski 1923–2014

Jaruzelski oli nuoresta asti Puolan kommunistipuolueen kärkinimiä. 1980-luvulla valta oli niin keskittynyttä, että Jaruzelskia on kutsuttu jopa diktaattoriksi. Hän oli kuitenkin myös se neuvottelija, joka luopui kommunistipuolueen yksinvallasta.

Ulkomaat
Wojciech Jaruzelski,
Wojciech Jaruzelski,Janek Skarzynzki / AFP / Lehtikuva

Wojciech Jaruzelski oli sosialistisen Puolan viimeinen johtaja. Hän väistyi vuonna 1990. Vuonna 2008 hänet haastettiin oikeuteen vastaamaan sotatilan julistamisesta, virallisesti rikoksista Puolan kansakuntaa vastaan. Ikääntynyt Jaruzelski oli kuitenkin jo niin huonossa kunnnossa, ettei häntä enää katsottu voitavan tuomita.

Hän itse katsoi loppuun saakka, että sotatilalaki oli ollut oikea ratkaisu. Hänen mukaansa se suojeli Puolaa Neuvostoliiton sotilaalliselta rankaisulta, jollaisen tšekkoslovakialaiset olivat kokeneet vaatiessaan muutoksia poliittiseen järjestelmään.

Jaruzelskia presidenttinä seuranneen Lech Wałęsan mukaan Jaruzelski oli hyvin älykäs ja yksityisesti myös hauska ja sympaattinen mies. Hän olisi ollut todellinen suurmies, jos olisi elänyt jonakin toisena aikana, Wałęsa uskoo.

– En tiedä, uskoiko hän vilpittömästi kommunismiin. En tuomitse häntä. Jumala ja historia tehkööt sen, Wałęsa sanoo.

Nopeaan tahtiin ministeriksi ja kenraaliksi

Wojciech Witold Jaruzelski syntyi varakkaaseen maanomistajaperheeseen heinäkuun 6. päivänä vuonna 1923 Kurówin kylässä Kaakkois-Puolassa.

Toisen maailmansodan aikana nuorukainen ja hänen perheensä kyyditettiin Siperiaan. Tuosta ajasta jäi perinnöksi hänen tunnusmerkkinsä: sairastettu lumisokeus teki silmistä arat, joten hän käytti loppuikänsä tummia laseja. Isä kuoli Siperiassa.

Neuvostoliitossa Jaruzelski liittyi siellä muodostettuihin puolalaisjoukkoihin, jotka osallistuivat taisteluihin Saksaa vastaan. Se avasi hänelle uran sosialistisessa Puolassa.

Sodan jälkeen hän opiskeli Neuvostoliitossa sotakoulussa ja liittyi Puolan kommunistiseen puolueeseen. Hän alkoi heti nousta sekä asevoimien että puolueen hierarkiassa. Kenraali hänestä tuli jo 33-vuotiaana.

Vuonna 1964 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan, neljä vuotta myöhemmin puolustusministeriksi ja vuonna 1971 puolueen korkeimpaan elimeen, politbyrohon.

Kymmenen vuotta myöhemmin valtiovalta päätyi lähes täysin Jaruzelskin käsiin, kun hänet valittiin pääministeriksi ja puolueen pääsihteeriksi. Samalla hän piti puolustusministerin salkkunsa.

1980-luku muutti kaiken

Itä-Euroopan sosialismin romahtamiseen johtanut liikehdintä oli tuolloin alkanut juuri Puolasta ammattiliike Solidaarisuutena. Sen nujertaakseen Jaruzelski julisti maahan sotatilan joulukuussa 1981. Solidaarisuuden johtajat ja tuhansia muita toisinajattelijoita pidätettiin.

Sotatila kesti kaksi vuotta. Solidaarisuus katsottiin nujerretuksi, mutta pinnan alla toisinajattelu eli ja laajeni. Kansainvälinen yhteisö otti kantaa myöntämällä Solidaarisuuden johtajalle Lech Wałęsalle Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983.

Samaan aikaan Neuvostoliitossa alkoi tapahtua olennaisia muutoksia. Johtoon tullut Mihail Gorbatšov ajoi sekä taloudellisen että poliittisen järjestelmän muutoksia, glasnostia ja perestroikaa. Se ei voinut olla vaikuttamatta koko itäblokkiin.

Jaruzelski lähti Gorbatšovin linjoille. Vuoteen 1988 mennessä useimmat poliittiset vangit oli vapautettu ja opposition toimintaa oli alettu epävirallisesti suvaita. Niinpä kansalaiset saattoivat osoittaa tyytymättömyyttään maansa kurjistuneeseen talouteen, ei vähiten hurjaan inflaatioon. Puolassa nähtiin jotakin tavatonta: Gdanskin satamasta alkoi laaja lakkoliike.

Uudessa tilanteessa Jaruzelski taipui neuvottelemaan Solidaarisuuden kanssa. Neuvottelujen tuloksena Puolassa sovittiin laajoista poliittisista uudistuksista, muun muassa osittain vapaista vaaleista. Valtion päämiehen virka, joka Jaruzelskilla oli ollut vuodesta 1981, muutettiin varsinaiseksi presidentin viraksi.

Parlamentti valitsi Jaruzelskin presidentiksi kesällä 1989. Samalla hän luopui asemistaan kommunistisessa puolueessa. Seuraavana vuonna hän väistyi politiikasta, kun Wałęsa valittiin presidentiksi.