Puutarhaharrastajat intoilevat nyt perinnekasveista

Vanhat kasvit ovat kestäviä ja helppohoitoisia sekä pitävät samalla yllä paikkakunnan kulttuuriperimää.

luonto
Perinnekasvi kevätesikko.
Jaana Tapio / Yle

Perinnekasveilla tarkoitetaan lajikkeita, jotka ovat vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja. Vanhat kasvit ovatkin ajan kuluessa sopeutuneet ilmastoomme ja ovat uusia jalostettuja serkkujaan huomattavasti kestävämpiä.

– Perinnekasvit ovat helppohoitoisia, ja kaikki haluavat nykyään helppohoitoisen puutarhan. Lisäksi ne ovat kauniita ja sopivat vanhaan suomalaiseen pihapiiriin. Aivan yhtä hyvin perinnekasveista voi kuitenkin koota myös uuden puutarhan, sanoo Hanna-Leena Kaihola Yläneen museopuutarhasta.

Kaiholan mukaan perinnekasvien kerääminen on sosiaalista puuhaa, sillä joskus lajikkeita joutuu hieman metsästämään. Paras tapa hankkia uusia kasveja on vaihtaa niitä naapureiden ja ystävien kesken. Monilla paikkakunnilla myös järjestetään kasvienvaihtotoreja. Useimmiten perennat leviävät kasvupaikallaan niin voimakkaasti, että niitä on hyvä jakaa joka tapauksessa.

Myös jotkut taimistot hankkivat ja viljelevät vanhoja lajikkeita, mutta ostaessa on tarkistettava, että kasvit todellakin ovat vanhaa kantaa. Myynnissä voi olla myös ulkomailta tuotuja saman lajikkeen uudempia muotoja.

– Hyvä esimerkki on juhannusruusu, josta tuotiin pitkään Suomeen ulkolaista kantaa. Se ei edes ollut ihan samanlainen kuin vanha suomalainen, Kaihola sanoo.

Istuta syksyllä tai keväällä

Vanhan talon ostajan kannattaa tarkistaa, mitä omalla pihalla ennestään kasvaa. Useimmat perinneperennat ovat niin sitkeitä, että ne selviävät villiintyneelläkin pihalla rikkaruohojen joukossa. Jos aloittaa harrastuksen tyhjästä, helppoja aloittelijan kasveja ovat sellaiset, jotka kasvavat ja leviävät nopeasti, jotta kukkapenkkiin saadaan nopeasti näkyvyyttä.

Hanna-Leena Kaihola.
Vanhat lajikkeet kestävät paremmin rikkaruohojen keskellä ja ovat vastustuskykyisempiä taudeillekin, sanoo Hanna-Leena Kaihola Yläneen museopuutarhasta. Jaana Tapio / Yle

– Esimerkiksi päivänliljat ja harmaamalvikki ovat hyviä. On hyvä valita sekä aikaisin, keskikesällä että myöhään kukkivia erikorkuisia kasveja. Valikoimaa on vaikka kuinka paljon.

Tosiharrastaja voi myös kasvattaa perennansa siemenestä.

– Siemenlisäyksellä ei saada aivan samaa kantaa kuin taimista, mutta moni perinnekasvi on joka tapauksessa elänyt kymmenet vuodet siemenlisäyksen varassa.

Perennakasveja voi myös keräillä teeman mukaan. Joku saattaa kerätä puutarhaansa oman suvun kasveja, ja moni Karjalasta lähtenyt on myös perustanut vanhan kotiseudun penkkejä. Samalla tulee säilytettyä kulttuuriperimää.

Kasveja voi hankkia sopivien tullessa vastaan, vaikkei niille heti olisi paikkaa valmiina. Keskikesällä perennoja ei kannata istuttaa, vaan järkevämpää on laittaa kasvi kesän ajaksi ruukkuun hyvään multaan ja istuttaa vasta syksyllä. Myös kevät on hyvää aikaa istuttaa perinnekasveja.

Kaihola uskoo, että perinnekasvi-innostus on yksi ilmentymä siitä, että puutarhanhoito on nykyään huippusuosittua. Moni haluaa rajata harrastusta tiettyyn osa-alueeseen, kun kasveja on niin valtavasti tarjolla.

– Ehkä uusien lajikkeiden kanssa on myös tullut pettymyksiä ja innostukseen on taloudellinenkin syy, Kaihola arvelee.

Jaana Tapio