Taidegalleria ei ole enää taidegalleria

Kotimainen taidegalleriatoiminta on monipuolistunut. Gallerioissa pyritään järjestämään erilaisia tapahtumia, ja galleriatoiminnan rajoja halutaan venyttää perinteisestä ja totutusta kokeellisempaan suuntaan.

kulttuuri
Meditointia Sorbus-galleriassa.
Meditointia Sorbus-galleriassa.Yle

Kello on viisitoista yli neljä aamuyöstä, aurinko kömpii hitaasti taivaalle ja vilkkaasta yöelämästään tunnettu Helsingin Vaasankatu on hiljaisemmillaan. Missään ei tunnu tapahtuvan mitään - paitsi Sorbus-galleriassa, jossa meditoidaan Vibes-taiteilijaryhmän tahtiin. Aamuiset meditaatiosessiot ovat osa Hoitola-kokonaisuutta, joka on hyvinvointiin keskittyvä, pitkäkestoinen tapahtumasarjaa.

- Meillä ei ollut tänne tullessa valmiita tauluja joita sitten ripustetaan seinille, vaan tässä työstetään tätä teosta pikkuhiljaa. Itse näkisin mielelläni lisää juuri tällaisia gallerioita, jotka sallivat hidastempoisemman, tutkivan toiminnan, taiteilija Anni Puolakka Vibes-ryhmästä toteaa.

Talkoovoimin pyöritettävä Sorbus-galleria on virkistänyt pääkaupunkiseudun galleriatoimintaa viime vuoden tammikuusta lähtien. Taiteilijavetoisessa galleriassa on järjestetty kaikkea mahdollista sotkuisista performansseista taiteen nykytilaa pohdiskelevien luentojen kautta marginaaliyhtyeiden keikkoihin.

- Osa toiminta-ajatustamme on ollut se, että asioita voidaan tehdä toisellakin tavalla. Oleellista tässä on myös ollut ihmisten kohtaaminen: aika erilaiset ihmiset ovat löytäneet toisensa tämän gallerian tapahtumien kautta ja tännehän on sitä paitsi helppo tulla, gallerian perustajiin kuuluva Tuomo Tuovinen toteaa.

Nykytaidetta ja vintagea

Näyttely XL Art Spacessa.
Näyttely XL Art Spacessa.Yle

Sorbus on vain yksi esimerkki galleriatoiminnasta, joka ei mahdu perinteisiin muotteihin. Esimerkiksi pikkuruinen XL Art Space-galleria toimii Indian Summer Vintage-vaatekaupan yhteydessä. Odottamattomasta yhtälöstä on ollut myös käytännön hyötyä.

- Tämä on sikäli kätevää, että sekä vaatekaupan että taidegallerian yleisöt sekoittuvat toisiinsa, eikä kenenkään tarvitse olla valvomassa näyttelyitä. Mielestäni on myös kiva sekoittaa erilaisia konteksteja: nämä vaatteethan ovat jo sinänsä hyvin visuaalisia, joten tämä paikka sopii taidetilaksi oikein hyvin, XL Art Spacea kuratoiva Toni Ledentsa kertoo.

- Ajattelutapa on alkanut Suomessa pikkuhiljaa muuttumaan: gallerian ei enää tarvitse olla se valkoinen kuutio, vaan voidaan kokeilla erilaisia interventioita sekä pop up-juttuja. Suomalaista galleriakulttuuria voisi kyllä huoletta kehittää kansainvälisempään ja kokeellisempaan suuntaan: esimerkiksi vuokragalleriasysteemi on monelle ulkomaalaiselle taiteilijalle outo asia, ja näyttelyiden pitäminen edellyttää kotimaisiltakin taiteilijoilta apurahoja. XL Art Spacen yksi idea onkin pitää vuokrat matalalla ja kutsua paikalle taiteilijoita ulkomailta, Ledentsa jatkaa.

Tuntematon tekijä

Unknown Cargo-gallerian konseptina taas on yhdistää baari ja taidenäyttely. Ja vieläpä sellainen taidenäyttely, jossa taiteilijan nimi kerrotaan vasta jälkikäteen.

- Meillä on toiveena, että kuka tahansa voi katsoa taideteosta ilman että siitä tarvitsee tietää mitään etukäteen. Kokemus on aivan erilainen: tämä on uusi ja nimenomaan demokraattinen tapa kokea taidetta, taiteilija-galleristi Timo Wright sanoo.

Musiikkia Unknown Cargossa.
Musiikkia Unknown Cargossa.Yle

Unknown Cargossa on nähty myös keikkoja: äskettäin siellä oli esiintymässä viileän tyylikäs kotimainen elektroyhtye Femme En Fourrure

Wrightin mielestä suomalaiseen galleriakulttuuriin kannattaisi hakea mallia Lontoosta.

- Lontoo on kiinnostava paikka taiteen kannalta, koska siellä on paljon raakaa ja rajua kilpailua ja suuri osa gallerioista on taiteilijoille ilmaisia. Kova kilpailu tekee asiat taiteilijoille vaikeammiksi, mutta totta kai se näkyy myös taiteen laadussa.