Villiruoka tarjoaa makuja ja arvokkaita ravinteita

Lähipuisto voi kätkeä ravintopommin. Lähi- ja luomuruuan suosion perässä kotimaisten villikasvisten käyttö kiinnostaa yhä enemmän. Metsistä ja puistoista kerättävillä villikasveilla voi antaa lisää makuja ruokiin ravintoarvoja unohtamatta.

luonto
Tältä maistuu vuohenputki. Aikaisemmin olen vain perannut näitä pois kukkapenkistä, näyttää Tytti Viitamäki-Heino.
Ville Välimäki / Yle

Hämeenlinnassa parikymmentä innokasta osallistui kurssille, jossa tutkailtiin Varikoniemen villiruokatarjontaa. Ensin kurssilaiset muistelevat, mille osmankäämi maistuu ja sitten tutkaillaan, mitä alue tarjoaa kasvien keräilijöille. Joskus luonnosta kerättävä ruoka on ollut arkiruokaa, nykyään tämä tieto on suurelta osin painunut unholaan.

– Kyllä tässä tuntuu, että välissä on ollut jonkinlainen kuilu. Nyt alkaa taas tuntumaan, että ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita siitä ajatuksesta, että he voivat itse poimia omaa ruokaansa. Nokkoset ja voikukat ovat monille tuttuja, mutta vielä ollaan vähän epävarmoja siitä, mitä muuta voi syödä. Ja voiko jotain syötäviä sekoittaa vahingossa johonkin myrkylliseen kasviin, sanoo Venla Törmä.

Monet kasveista ovat jo ennalta tuttuja, mutta niiden käyttö ravintona on tuntematonta. Kasvit ovat monikäyttöisiä, niitä voi käyttää mausteena, mehujuomana, teenä, yrtteinä tai sitten salaattiin ja ihan sellaisenaan leivän päälle.

– Esimerkiksi tämä poimulehti on tuttu, mutta tätä ei ole tullut käytettyä hyödyksi. Ehkä tästäkin saan vastaisuudessa hyvän salaattiaineksen, pohdiskelee Tytti Viitamäki-Heino.

Runsaasti kivennäisaineita ja vitamiineja

Villinä luonnossa kasvavat kasvit antavat hyvän lisän perusruokavalioon. Ennen käyttöä ne on kuitenkin hyvä kiehauttaa tai ryöpätä, riippuen keruupaikasta.

– Villivihanneksissa kasvatettuihin lehtisalaatteihin ja pinaattiin verrattuna moninkertaiset tai jopa satakertaisetkin määrät kaikkia kivennäisaineita ja vitamiineja. Yleensäkin luonnossa kasvavat kasvit kasvavat niillä paikoilla, mistä ne saavat kaikki tarvitsemansa ravinteet tarvitsevat.

– Silloin, kun niitä kasvatetaan jossain, niin ne eivät saa sieltä välttämättä kaikkea tarvitsemaansa, tietää Venla Törmä.

Nyt kannattaa lähteä luontoon

Hyvä sää kerätä villivihanneksia on puolipilvinen ja kuiva. Paras keruuaika on keväästä alkukesään, mutta kasveissa riittää syötävää koko kesäksi. Valikoima vain hieman supistuu loppukesää kohti.

– Nuoret versot ovat parhaimpia syötäväksi. Ne ovat ravintorikkaampia kuin vanhemmat versot ja ne ovat pehmeämpiä syödä. Kun lehdet kasvavat isommiksi ne muuttuvat maultaan hieman puiseviksi ja niihin tulee säikeitä. Monet kasvit tekevät versoja läpi kesän, joten kerättävää kyllä riittää, kertoo Törmä.

Kasveja syötäväksi kerättäessä on syytä pitää kuitenkin huoli siitä, että tuntee kasvin ennen kuin syö sen. Myös keräyspaikkojen puhtaus kannattaa pitää mielessä. Tieden varsilta on hyvä mennä 50-200 metriä sivuun. Lannoitetut ja mykytetyt peltojen reunat on syytä jättää rauhaan.