Näkökulma: Hamstraa, hamstraa ja yllätä itsesi

Isot koot viedään käsistä kesän alennusmyynneissä, kun lihova Suomen kansa lähtee valloittamaan vaatekauppoja, kirjoittaa Yle Uutisten toimittaja Jarno Virtanen näkökulmassaan.

Kotimaa
Asiakkaita vaatekaupassa.
Yle

Nyt kun on käsillä markkinamiesten ja –naisten keksimät, alkukesäiset mid-season-super-salet, niin pakottaudun menemään mukaan Helsingin keskustan houkutuksiin. En viihdy alennusmyynneissä ja haluan päästä äkkiä ostos-cappuccinolle. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun opiskelijat saavat valmistujais- tai mitä lie todistusrahoja ja naapurimaasta peräisin olevat trendikaupat pursuilevat nuorista shoppailijoista.

Kauppojen käytävillä saa pujotella selkä märkänä hiestä, tuntemattomat nuorisoidolit hoilaavat keskusradioissa ja sovituskoppien lattiat ja penkit on päällystetty unohtuneilla hepeneillä. Meno on vähän niin kuin jouluna, mutta ikäjakauma on raa´asti nuorempi, meininki hyväntuulisempi ja rahakkaampi kuin minun äänenmurrosaikoinani. Eli kymmenen markkaa viikossa ilman vuosittaisia indeksikorotuksia.

Mitä järkeä sitten ylipäänsä on lähteä alennusmyyntien väenpaljouteen, jos jaksaa russuttaa niistä? Löydän kaksi hyvää syytä ketterästi. Alkukesällä yli 190 senttinen tutkimusmatkailija voi löytää aleista XL-koon vaatteita ja keväällä isoksi kasvaneen ruokavatsan peitoksi myös XXL-kankaita. Suomen tasaisesti pyöristyvä kansa ei jätä rekkeihin muuta kuin XS:ää ja S:ää. M-koko voi herättää joissakin jopa epäuskoisia riemunkiljahduksia. L-kokoa en uskalla edes miettiä.

Alennusmyynnit herättävät ihmisten hamstrausvietin ja homma on mennyt niin pitkälle Suomessa, että rapakon takaisesta esimerkistä meille on syntynyt ammattijärjestäjien ammattikunta, joita voi tilata kotiin tai työpaikalle järjestämään kiireisten ihmisten tavaroita. En vielä tarvitse heidän palveluitaan, mutta olen jo vuosia ”kärsinyt” pahasta tavasta. Ostan kesän alennusmyynneistä kaappiini vaatteita, joissa hintalaput voivat roikkua useita vuosia.

Viime talvena bongasin yllätyksekseni hieman ummehtuneen hajuisen ja käyttämättömän t-paidan ylähyllyn takarivin pinkoistani. Turussa oli näemmä käyty Crazy Dayseillä vuonna 2004. Tässä kohdassa voi puolustautua: vaikka ostan paljon Kaukoidän hikipajoilla tehtyjä last season –vaatteita, niin kulutan karderoopini tietyt osat melkein loppuun ja siinä ei kauan kestä, kiitos vuosien varrella huonontuneen vaatteiden laadun. Parhaat käytetyt palat vien Pelastusarmeijalle, vaikka tiedän, että se kärsii muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen tapaan tekstiilijätemassoista. Yritä tässä sitten olla hyvä kuluttaja.