1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Luurangon 3D-kuvat vahvistavat Shakespearen näytelmän poliittiseksi propagandaksi

Tudorien kuningassukuun kuuluneen Elisabet I:n suosion takaamiseksi Shakespeare kuvasi edellisen kuningassuvun viimeisen hallitsijan ulkoisesti ja sisäisesti vääristyneenä julmurina. Rikhard III:n luurangosta tehty tietokonemallinnus kertoo, ettei hän ollut laahustava kyttyräselkä.

Ulkomaat

Riita yli puoli vuosituhatta sitten kuolleen englantilaiskuninkaan Rikhard III:n hautapaikasta ratkaistiin oikeudessa aiemmin tällä viikolla. Perjantaina tutkijat oikaisivat vuosisatoja eläneet virheellisyydet viimeisen plantagenetkuninkaan ulkonäöstä: kolmiulotteiset tietokonekuvat osoittavat, ettei Rikhard ollut ontuva kyttyräselkä.

Kirjailijat ja historioitsijat ovat ylläpitäneet käsityksiä Rikhardin näkyvästä vammaisuudesta, ja kansalle niistä tuli sadoiksi vuosiksi faktaa, vaikka epäilijöitäkin on aina ollut. Mies, jonka kontolle virheelliset väitteet eniten lankeavat, on William Shakespeare.

Hän kirjoitti Rikhardista näytelmän runsaat sata vuotta tämän kuoleman jälkeen. Valtaistuimella oli Tudor-suvun kuningatar Elisabet I:n, ja oli kirjailijan etujen mukaista mustamaalata plantagenetkuningasta. Tudorit olivat nousseet valtaan plantagenetien jälkeen.

Tuohon aikaan oli tapana ajatella, että ihmisen ulkoinen ja sisäinen olemus ovat yhtä. Shakespeare pyrki kirjoittamaan Rikhardista miehen, jonka pahuus todella paistoi päällepäin.

Rikhardin luuranko löytyi Leicesterin yliopiston tutkimuksissa toissa vuonna. Luurangosta oli havaittavissa, että Rikhardin selkärangassa oli poikkeavuutta. Sen sijaan Shakespearen väite kuihtuneesta käsivarresta voitiin kumota saman tien.

Perjantaina julkaistut tietokoneskannauksen kuvat kumoavat myös väitteet kyttyrästä. Ne osoittavat, että Rikhard kyllä kärsi skolioosista, selkärangan kaartumisesta sivulle, mutta sen vaikutus hänen ulkonäköönsä oli pieni eikä se ilmeisesti vaikuttanut hänen liikkumiseensa.

Hyvin leikattu puku luultavasti kätki vamman

Leicesterin, Cambridgen ja Loughborough'n yliopistojen ja Leicesterin yliopistosairaalan yhteisessä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että Rikhardin skolioosi tuskin oli perinnöllinen, vaan sai alkunsa varhaisessa nuoruudessa. Nykyään sitä kutsuttaisiin nuoruusiän idiopaattiseksi skolioosiksi, joka on skolioosin tavallisin ja yleensä kivuton muoto. Syytä ei edelleenkään tiedetä.

Antropologi Piers Mitchellin mukaan vamma oli Rikhardilla todennäköisesti pieni. Hänen torsonsa oli lyhyt raajoihin verrattuna, ja oikea olkapää oli hieman korkeammalla kuin vasen, Mitchell kuvailee.

– Taitavan räätälin ja mittojen mukaan tehdyn haarniskan avulla ulkoista eroa varmasti kyettiin pienentämään, Mitchell sanoo.

Bioarkeologi Jo Applebyn mukaan vamma tuskin haittasi hengittämistä ja siten liikkumista. Myöskään ilmiselvästä ontumisesta ei ole mitään näyttöä, sillä Rikhardin alaraajojen luut olivat symmetriset ja hyvinmuodostuneet, Appleby sanoo.

Tutkimus on julkaistu brittiläisessä lääketieteellisessä lehdessä The Lancetissa.

Lue seuraavaksi