Koe uusi yle.fi

"Tutkittua faktaa ja valistuneita mielipiteitä"

Professori Thomas Pikettyn kirjasta keskusteltaessa faktat ja mielipiteet menevät välillä sekaisin, arvioi suomalaisprofessori.

A-studio

Moderni Marx ja taloustieteen rocktähti. Ranskalaisekonomisti Thomas Pikettystä on tänä keväänä tullut ilmiö, jolle haetaan vertaa historian suurmiehistä ja stadionkonserttien lavoilta.

Maailmanmaineeseen Pikettyn on nostanut hänen teoksensa Capital in the Twenty-First Century (Pääoma 21. vuosisadalla). Myyntimenestykseksi noussut kirja käy läpi tulo- ja varallisuustilastoja 1700-luvulta tähän päivään ja ennakoi tulevaa kehitystä.

Pölyisten arkistopapereiden pohjalta Piketty maalaa eteemme tulevaisuudenkuvan, joka pysäyttää.

Professorin mukaan länsimaat saattavat palata takaisin 1800-luvulle ja rikkaiden perijöiden maailmaan, jossa pääomatuloilla elävä eliitti vaurastuu vaurastumistaan, samaan aikaan kun keskiluokka ja vähäväkiset kurjistuvat. Maailmaan, jota Jane Austen ja Hororé de Balzac kuvaavat kirjoissaan.

Vasemmiston uusi kulttiteos

Keskiluokalle ja köyhille Pikettyn kauhukuva tarkoittaisi ikävää tulevaisuutta. Jotta apokalyptinen ennuste ei kävisi toteen, sosialistisympatioistaan tunnettu ranskalaisprofessori esittää joukon politiikkasuosituksia: isoja perintöjä pitäisi verottaa nykyistä selvästi ankarammin, tuloverotuksen progressiota kiristää ja pääomaa ryhtyä verottamaan globaalisti.

Ei ihme, että Pikettyn Pääomasta on tullut erityisesti vasemmistolle uusi kulttiteos.

Mutta mitkä ovat moneen kertaan palkitun professorin akateemiset ansiot?

Piketty kumppaneineen on tehnyt merkittävää työtä tulonjakoa koskevan tilastoaineiston keräämisessä ja analysoimisessa. Varallisuutta koskevat jakaumat ovat toistaiseksi hatarammalla pohjalla, erityisesti koko maailman mittakaavassa.

Pikettyn varallisuuslaskelmia ja hänen politiikkasuosituksiaan voikin kuvata lähinnä valistuneiksi mielipiteiksi. Näin kiteyttää arvionsa taloustieteen professori Marko Terviö Aalto-yliopistosta.

– Pikettyn palkinnot ja akateeminen maine perustuvat nimenomaan niihin empiirisiin tutkimuksiin tulonjaosta. Piketty ja muutama muu tutkija on tehnyt suuren työn siinä, että he ovat käyneet keräämässä vanhoja verotilastoja henkilötasolla. Ihan papereita ja nähneet sieltä, miten tulonjako on kehittynyt maasta riippuen jopa 1800-luvulta lähtien, Terviö sanoo.

Tuloerojen kasvu on fakta

Terviö on tutustunut Pikettyn ajatuksiin erityisen huolellisesti, koska hänellä on työn alla kirja-arvio Kansantaloudelliseen aikakauskirjaan sekä akateemisia opponointitehtäviä Pikettyn tulevalla Suomen vierailulla.

Miten vankalla pohjalla on Pikettyn näkemys varallisuuden kasautumisesta?

– Tulojakaumien osalta tutkijoiden piirissä vallitsee aikamoinen konsensus, että tuloerot ovat todellakin kasvaneet. Sellainen U-käyrän muotoinen muutos tulonjaon tasaisuudessa on selkeä fakta. Pikettyn ajatus siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, ei sen sijaan ole enää empiiristä tutkimusta. Siinä Piketty lähtee hahmottelemaan erilaisia skenaarioita ja niistä voi olla montaa mieltä, Terviö sanoo.

Vaikka Pikettyn ja hänen tutkijakumppaneidensa kokoama tilastoaineisto on valtava, kriitikot ovat löytäneet siitä myös puutteita.

Viikko sitten arvostettu talouslehti Financial Times kritisoi, ettei Pikettyn data tue hänen väitteitään. Jos tilastoja tulkitsee lehden mukaan oikein, rikkaimman kymmenesosan varallisuus on esimerkiksi Britanniassa pysynytennallaan 1980-luvulta lähtien.

Onko kritiikillä pohjaa?

Keskustelu Pääoman mahdollisista laskuvirheistä ja niiden merkityksestä jatkunee vielä pitkään. Pikettyn tueksi asettui tällä viikolla mm. nobelisti Paul Krugman.

– Muutaman päivän perusteella vaikuttaa, että kyseessä on enemmän myrsky vesilasissa kuin mikään iso ongelma kirjan päätulosten kannalta. Se inequality (eriarvoisuus) otsikossa viittaa tilastoihin varallisuuden jaon muutoksista ja kuten sanoin, se tutkimus ei ole vielä niin pitkällä kuin tutkimus tuloerojen kasvusta. Eli ehkä Piketty kirjoitti sen osan kirjaa vähän kiireessä, Terviö arvioi Financial Timesin kritiikkiä.

Varsinaista tiedettä eivät ole myöskään Pikettyn politiikkasuositukset.

– Se mikä Pikettyn kirjassa on hienoa, ovat ne osat, jotka on jo aikaisemmin julkaistu tavalla tai toisella erilaisissa tieteellisissä artikkeleissa. Ja sitten ovat nämä osat, joissa katsotaan eteenpäin ja esitetään erilaisia skenaarioita. - - Ne ovat hyvin perusteltuja mielipiteitä, mutta en laittaisi niitä kuitenkaan samalle tasolle ihan puhtaasti tutkimuksellisen kirjan kanssa, Terviö pohtii.

Julkisessa keskustelussa ero akateemisesti tutkittujen faktojen ja professorin kirjassaan esittämien mielipiteiden välillä ei aina ole pysynyt selvänä.

– Ehkä sellaista on vähän näkynyt, että "jahas tässä on nyt tällainen palkittu, ansioitunut, selvästi erittäin pätevä tutkija eli täytyyhän näiden politiikkasuositusten olla oikeita". Mitään tällaista mekanismia ei toki ole olemassa. On toisia palkittuja tutkijoita, jotka voivat vetää samasta datasta ihan erilaiset politiikkajohtopäätökset, Terviö muistuttaa.

Vaikka Pikettyn politiikkasuositukset ovat mielipiteitä, ovat ne toki poikkeuksellisen valistuneita mielipiteitä.

– Kyllähän kaveria, joka on tehnyt näin merkittävän työn tulojakaumien tutkimisessa, kyllä häntä kannattaa kuunnella, Terviö sanoo.