Tampereen lastensuojelun työntekijät: "Lapsia ei pystytä tapaamaan”

Enimmillään yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on yli 80 lasta. Tampereen kaupungin lastensuojelun työntekijät luovuttivat kaupungin johdolle asiasta vetoomuksen perjantaina.

Kotimaa
Sosiaalityöntekijä Tessa Tuukkanen-Salovesi esittelee lasten tapaamispaikkaa.
Petri Aaltonen / Yle

Tampereen lastensuojelu on kriisissä. Työntekijöiden mukaan asiakkaita on jopa lähes kolminkertainen määrä suosituksiin nähden.

Lastensuojelun työntekijät luovuttivat kaupungin johdolle vetoomuksen perjantaina. Sosiaalityöntekijät katsovat, että lakisääteinen lastensuojelun avohuollon sosiaalityö on Tampereella mahdotonta.

Vetoomuksen mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vastuullaan merkittävästi lastensuojelun laatuvaatimuksia korkeampi määrä lapsia. Enimmillään yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on yli 80 lasta.

Lisäksi viranomaistyöhön kiinteästi liittyvää dokumentaatiotyötä ei ehditä tekemään, ja vuosittaisen asiakassuunnitelman laatiminen jää avohuollossa usein kokonaan tekemättä.

"Luottamussuhdetta lapseen ei ehdi syntyä"

Yle Tampereen haastattelemien sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen tapaaminen lain vaatimalla tavalla on mahdotonta.

– Lasta pitäisi pystyä tapaamaan rauhassa, jotta luottamussuhde olisi mahdollinen, sanoo sosiaalityöntekijä Anna-Maija Karppinen.

– Jos tapaaminen on kerran vuodessa, niin eihän sitä suhdetta ole, sanoo sosiaalityönteijä Tessa Tuukkonen-Salovesi.

– On henkisesti kuormittavaa, kun ei voi tehdä työtä niin kuin haluaisi ja tietäisi miten se pitäisi tehdä, Karppinen lisää.

Mitta täyttyi alkuvuodesta

Lastensuojelun työntekijöiden mitta täyttyi alkuvuodesta. Työntekijät saivat johdolta sähköpostitse lastensuojelutarpeen selvitysten määräaikoihin liittyvät ohjeet.

– Ne toimenpidekäskyt eivät olleet sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan mukaisia, Karppinen sanoo.

Ohjeiden mukaan sosiaalityöntekijöiden piti sysätä lapsia eteenpäin järjestelmässä, jotta tilastot siistiytyisivät.

Kriisi on synnyttänyt luottamuspulan virkamiesjohdon ja työntekijöiden kesken.

– Epäluottamus on molemminpuolista. Eihän johtokaan luota meihin, jos he eivät halua kuunnella meidän näkemyksiämme siitä, mikä voisi auttaa, Karppinen sanoo.

– Molemminpuolinen luottamus puuttuu, mutta siihen voitaisiin vaikuttaa aidolla keskustelulla. Johtaminen ei onnistu sähköpostilla tai määräyksillä, pahimmassa tapauksessa haukkumalla, Tuukkonen-Salovesi sanoo.