Sotilaan päiväannos: 3,2 litraa olutta

Vanhimmat tunnetut olutreseptit ovat noin 5000 vuotta vanhoja, ja arkeologiset löydöt osoittavat, että olut on syntynyt viimeistään yhdessä maanviljelyn kanssa. Uusi kirja käy läpi oluen historiaa. Olut on ollut esimerkiksi sotilaiden ja urheilijoiden juoma.

ilmiöt
Oluthylly Alkossa.
Oluttutkija Mika Rissanen Esko Pulliaisen haastattelussa.

Olut on periaatteessa yksinkertainen juoma: mallasta, vettä ja humalaa (siirryt toiseen palveluun). Näillä aineksilla on kuitenkin saatu aikaan lukematon joukko erilaisia juomia. Olut ja sen valmistusaineet ovat niin kiinteä osa suomalaistakin alkoholikulttuuria, että meillä päihtynyt on "humalassa".

Tieto-Finlandia palkittujen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittama "Kuohuvaa historiaa (siirryt toiseen palveluun)" käy läpi tuon periaatteessa yksinkertaisen juoman historiaa aina arkeologisista löydöistä nykypäivään, ja esittelee joukon tunnettuja oluita ja niitten ominaispiirteitä. Rissanen valmistelee parhaillaan oluesta väitöskirjaa.

Arkeologinen olut

Vanhimmat todisteet oluesta ovat Kuohuvan Historian mukaan arkeologisia. Nykyisen Iranin ylängöiltä on löydetty kivikautisia saviastioita, joissa on ollut itänyttä ja käynyttä viljaa. Vaikka ensimmäiset mallaskäymiset lienevätkin vahinkoja, tulokset huomattiin pian miellyttäviksi.

Jyvät kastuessan muodostavat maltaita ja maltaat käydessään muodostavat juomaa, jolla on tiettyjä vaikutuksia.

Mika Rissanen

– Täyttä varmuutta ei ole mitä ensimmäinen olut oli. Ihmiset kuitenkin huomasivat, että jyvät kastuessaan muodostavat maltaita ja maltaat käydessään muodostavat juomaa, jolla on tiettyjä vaikutuksia, Rissanen sanoo.

Ensimmäiset tunnetut olutreseptit ovat peräisin sumerilaisilta viiden tuhannen vuoden takaa nykyisen Irakin alueelta. Niissä kuvataan miten olutta tulee panna mallastetusta viljasta ja puhtaasta vedestä. Euroopassa olutta on varmuudella juotu ainakin 2500 vuotta.

– Selvää ei ole sekään kumpi keksittiin ensin, olut vai leipä, Rissanen sanoo.

Olut ei kuitenkaan alkujaan saanut suurta suosiota Euroopassa. Kreikka ja myöhemmin Rooma olivat viinin valtakuntia, ja pitivät muun muassa kelttien ja germaanien olutta barbaarien juomana. Sama jako näkyy Euroopassa edelleen – niissä maissa, joissa Rooman valtakunnan aikana juotiin olutta (muun muassa Brittein saaret, Belgia, Tšekki ja Saksa), juodaan edelleen olutta, kun taas Italia ja Kreikka ovat viinimaita.

Päihtymistarkoitusko?

Olut on juomana ravitsevaa, mutta alkoholijuomana myös päihdyttävää. Varmuutta ei ole siitä juotiinko olutta muinoin ravinnoksi vai päihteeksi.

– Varmaan se on ollut tasapainoilua. Siitä saa vatsan täyteen ja suunkostuketta samalla kertaa, mutta jotkut todennäköisesti pitivät päihdyttävästä puolesta enemmän, Rissanen arvelee.

Kirjassaan Rissanen ja Tahvanainen muistuttavat, että olut on paljon muutakin kuin sitä halpaa kevyttä lageria, jota lastataan kymmenin tölkein auton peräkonttiin. Vaikka oluet jaetaan periaatteessa vain kahteen luokkaan, pintahiiva (siirryt toiseen palveluun)- ja pohjahiivaoluisiin (siirryt toiseen palveluun) (ale ja lager), molemmista luokista löytyy sadoittain variaatioita.

Joittenkin oluitten tuotanto on myös tarkkaan rajattua. Esimerkiksi Trappist (siirryt toiseen palveluun) -oluita tehdään vain benediktiiniläisissä trappistiluostareissa, ja se on pantava luostarin tiloissa.

Sandels – upseeri ja herkkusuu

Suomen osuutta Kuohuva Historia -kirjassa kannattelee Johann August Sandels. Sandels oli Ruotsin viimeisiä voitokkaita sotapäälliköitä, ja arvosti ruokakulttuuria. Kirjan mukaan Sandels ei koskaan tehnyt merkittäviä päätöksiä nälkäisenä tai janoisena. Sandels johti Savon jääkäreitä Venäjän hyökätessä 1808.

Kirjan mukaan venäläissotilaiden päiväannokseen kuului muun muassa 3,2 litraa olutta. Ruotsalaisten puolella minipäiväannokseksi oli määritelty 2,6 litraa olutta. Ruotsin sotakollegio olikin jo 1600-luvun puolessavälissä kirjelmöinyt silloiselle valtakunnanmarsalkalle näin:

Sotilaille täytyy toki antaa tarpeeksi olutta juomaksi tai niin paljon rahaa, että he sitä voivat ostaa, etteivät he päinvastaisessa tapauksessa ajautuisi juomaan vettä ja sen kautta syöksyisi sairauteen ja voimattomuuteen Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja kruunun vahingoksi. (Lainaus kirjasta Kuohuva Historia)

Sandels saavutti miestensä luottamuksen muun muassa juomalla heidän kanssaan samaa olutta. Sandelsilla on ollut oma nimikko-olut vuodesta 1973.

Urheilujuoma

Urheilijoille on maistunut kautta aikain, toteavat tekijät 16. luvun alkajaisiksi. Esimerkiksi pyöräilyn Ranskan ympäriajolla on kirjan mukaan varsin kostea menneisyys.

Sata vuotta sitten olut oli yleinen urheilujuoma.

Mika Rissanen

– Se oli yllättävä tieto, että sata vuotta sitten olut oli yleinen urheilujuoma. Esimerkiksi Ranskan ympäriajossa ajajat ottivat katsojilta juomaksi mieluummin olutta kuin vettä, Rissanen kertoo.

Yksi selitys saattoi olla hygieniassa. Oluenpanon aikana vierre keitetään, joten sitä saatettiin pitää varmemmin puhtaana kuin alkuperältään tuntematonta vettä.

– Oluessa on myös hiilihydraatteja, joten jonkinlainen palauttava vaikutus sillä lienee. Jos jättää alkoholin pois, niin olut on yli 90 prosenttisesti vettä, ja siinä on myös mineraaleja, Rissanen pohtii.

Suomalainen olutkulttuuri muuttuu

Suomessakin olutkulttuuri on muuttumassa. Enää ei riitä mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman halpaa lageria.

– On pienpanimoita, on erityyppisiä oluita ja oluesta oikeasti keskustellaan, Rissanen sanoo.

Rissasen arvion mukaan kyse on siitä, että perinteisten olutmaiden trendit ovat leviämässä Suomeen.

– Tämä on ollut näkyvissä Saksassa ja Britanniassa jo kymmenkunta vuotta, ja nyt siitä on merkkejä meillä, hän sanoo.

Ei löytynyt kirjaa – piti tehdä oma

Rissasen ja Tahvanaisen oluthistorian synty on yksinkertainen. Miehet halusivat lukea kiinnostavasta aiheesta, mutta sopivaa kirjaa ei löytynyt.

– Nelisen vuotta olemme aktiivisemmin keränneet materiaalia, ja nyt olemme valikoineet kiinnostavimmat tarinat ja mehevimmät anekdootit yksiin kansiin, Rissanen sanoo.

Tietoa on hankittu muun muassa panimoilta, museoilta ja muilta olutkirjailijoilta.

– Kun tietoa oli riittävästi, päädyimme rakenteessa 24 lukuun. Eli sama määrä kuin olutkorissa on pulloja, Rissanen myhäilee.