Maan tavat sävyttävät vuorikiipeilyä Iranissa: mies ei itke eikä yleisellä paikalla niistetä

14-henkinen retkikunta lähtee valloittamaan Iranin ja samalla koko Lähi-idän korkeinta vuorta, Damavandia. Haasteena ei ole reitin vaikeus, vaan nousutahti. Toisaalta maan kulttuuri tuo omat mausteensa: yleisillä paikoilla ei niistetä tai huudeta. Naiset saavat sentään itkeä, miehet eivät.

Kotimaa
Retkikunta Nepalin matkalla.
Retkikunta Nepalin matkalla.Pekka Junkala

Climbingfinn-retkikunnassa on kokkolalaisten lisäksi kiipeilijöitä Vaasasta, Nokialta, Järvenpäästä, Teerijärveltä ja Kuusamosta. Tähtäimessä on Damavand, korkeudeltaan 5671 metriä. Kohde löytyi, kun Kiinan-retkellä mukana ollut iranilainen retkeilyopas heitti matkan lopuksi: nähdään ensi kerralla Iranissa.

Kokkolalainen kokenut kiipeilijä Pekka Junkala istahti koneen äärelle ja yllättyi.

– Mielikuva oli autiomaasta ja hiekka-aavikosta, mutta yllätys oli että sieltähän löytyi tämä vuori, joka on meille kaikille varmasti tuntematon.

Opas on sittemminkin ollut keskeisessä osassa matkan onnistumisessa. Hänen kauttaan on saatu kiipeilyluvat ja viisumikutsut, joiden avulla joukko taas saattoi hakea viisumeita. Kutsuja on myös vastuussa joukosta, joten töpeksimiseen ei ole varaa.

– Se lähtee pukeutumisesta. Eivät pelkästään naiset joudu verhoamaan itseään, vaan miehillä on sama juttu. Sortsit ja lyhythihaiset paidat saa jättää kotiin.

Kuvassa nainen pukeutuneena pään suojaavaan huiviin.
Matkalle lähtevät naiset ovat opetelleet oikeaoppisen huivinkäyttötavan.Vivan Nyman

Seurueessa on neljä naista, jotka pukevat hunnut astuessaan koneesta Iranin maaperälle. Ne riisutaan vasta riittävän ylhäällä, sillä tietyssä korkeudessa vuorella naisilla ei enää tarvitse olla huivia. Näin seurue ainakin uskoo.

Retkikunta on saanut opeteltavakseen paljon sääntöjä, kuten sen, että yleisissä paikoissa ei saa niistää. Ei saa hermostua eikä huutaa. Ystävällinen pitää olla ja anteeksi pitää pyytää. Naiset saavat itkeä – miehet eivät. Busseihin miehet menevät etuovesta, naiset takaovesta. Eivätkä eri sukupuolten edustajat saa koskettaa toisiaan.

Nousutahti käy fysiikan päälle

Damavandin huipulle on 16 reittiä, joista osa on vaarallisia. Retkikunta on valinnut turvallisen eteläisen reitin. Siellä aurinko lämmittää ja muutenkin olot ovat suotuisammat kuin pohjois- tai koillisreiteillä.

Vaikeutta tuo sen sijaan nousutahti: huiputus on jo viidentenä päivänä. Se jännittää hieman toiselle kiipeilyreissulleen lähtevää kokkolalaista Tommi Niemeä.

– Oikeastaan vasta pari viikkoa sitten tajusin, mistä on kyse. Aiemmalla matkalla mentiin noin 300 metriä päivässä ylös ja nyt toisena päivänä olisi 1200 metriä edessä. Siinä varmasti vähän testataan, tuleeko äijästä vuorikiipeilijää vai ei.

Porukka ennakoi, että jonkinlaisia vuoristotaudin oireita tulee kaikille. Ratkaisevaa on se, miten paljon oireita on ja miten niiden kanssa tulee toimeen. Leikki voi jäädä keskenkin; siitä tekee päätöksen mukana kiipeävä lääkäri.

– Päätös perustuu viime kädessä happisaturaatioon, sillä riskeerata ei kannata, muistuttaa Pekka Junkala.

Tommi Niemi ja Pekka Junkala.
Tommi Niemi ja Pekka Junkala.Sari Vähäsarja / Yle

Kiipeilykoukkuun on jäänyt moni

Iranin matka päättyy joka tapauksessa saunomiseen suurlähetystössä; tapaamisesta on jo sovittu lähettilään kanssa. Sen sijaan matkanteko laajemmassa mitassa ei pääty: 20 henkeä on lähdössä ensi vuonna Ecuadoriin. Tulijoita oli enemmän kuin mukaan voidaan ottaa.

Pekka Junkala onkin onnistunut viime vuosina luomaan Kokkolaan kiipeilyinnostuksen, jonka kautta moni on jäänyt harrastukseen koukkuun. Näin näyttää käyneen myös nyt Iranin-matkaa varten pakkaavalle Tommi Niemelle.

– Rehellisesti sanoen Kilimanjaron-reissun jälkeen oli sellainen olo, että ehkä tämä vuorikiipeily on taputeltu. Siellä on kylmää... ja onhan se aikamoinen urakka lähteä lomaa viettämään kiipeämään vuorelle. Nyt se innostus kuitenkin taas heräsi. Saa nähdä tämän jälkeen, miten äijän käy.