Sari Järn - entinen laiha, entinen lihava

Lihavuusleikkaus vapautti Sarin ajattelemasta ruokaa kaiken aikaa. "Katselin vanhoja valokuvia. En mä ollut nähnyt tollaista naista peiliin katsoessani."

Kotimaa
Sari Järn
Juho Liukkonen / Yle

- Ehkä tämä on yksi tapa tavoitella ikuista elämää, hirvensalmelainen Sari Järn naurahtaa. Lihavuusleikkaukseen valmistautuessaan hän koki kuolemanpelkoakin. - Sitten kun heräsin leikkauksesta olin ikäänkuin ylösnoussut kaikin tavoin.

Sari sairastui anoreksiaan teini-ikäisenä, sitä kesti muutama vuosi.

Tarjoiluhame kokoa 34

- Lukion alkuaikoina anoreksia oli pahimmillaan ja senkin jälkeen oli vaiheita.

- Lukion jälkeen menin hotelli- ja ravintolakouluun tarjoilijalinjalle. Ostin tarjoiluhameen kokoa 34. Se oli vähän liian väljä.

Kului puolitoista vuotta ja Sarin tarjoilijahame ei enää sopinut. - Joskus 24-vuotiaana painoin noin 60 kiloa ja olin 160 senttiä pitkä. Pidin itseäni pöyristyttävän lihavana.

- Sitten isä sairastui syöpään. Olin sitä ennen ratkaissut asioita sillä, että en syö. Sitten käänsin kelkan ja söin joka asiaan.

- Sain ensimmäisen lapseni ja 30 kiloa lisäpainoa, seuraavasta tuli seitsemän kiloa ja seuraavasta vähän vähemmän. Pikkuhiljaa niitä kiloja kuitenkin kertyi pienten lasten äitinä.

Halusin pysyä hengissä

Sari Järn sanoo, että ylipaino ei ollut hänelle ongelma ulkoisesti. - Mutta se rupesi rassaamaan mun terveyttä ja voin huonosti. Ajattelin, että jos haluan pysyä hengissä, minun on pyrittävä lihavuusleikkaukseen.

- Sinne pääseminen ei ole itsestäänselvää. Pitää olla aika pitkä historia sille, että on yrittänyt laihduttaa terveyskeskuksessa tai painonvartijoissa tai muuten ryhmissä hallitusti.

- Jos laihtuminen ei onnistu, pääsee työryhmän puntaroitavaksi. Se päättää, oletko sopiva kandidaatti, onko tarpeeksi ylipainoa, sairauksia ja historiassa yrityksiä laihduttaa. Kaikki eivät lihavuusleikkaukseen pääse. Tällä tavalla ainakin Mikkelissä toimitaan.

Sari Järn on nyt normaalipainoinen. Mikä siinä syömisessä on niin vaikeaa?

- On se syömisongelma suuntaan tai toiseen niin jotenkin ravinnolla yritetään hallita elämää, kun elämä on muuten kaaosta, Sari vastaa.

- Anorektikko, joka ei syö paljon mitään, saa kontrollin tunteen hallitessaan painoaan. Kun minulle tuli ylipainoa, käytin ruokaa tunteiden tukahduttamiseen. Lihavuusleikkaukseen en olisi päässyt, jos minulla olisi ollut vielä jokin ahmimishäiriö.

Vapauduin ajattelemasta ruokaa koko ajan

Suhde ruokaan on nyt muuttunut. Sarin ei enää tarvitse pakkomielteisesti miettiä koko ajan ruokaa.

- Se oli yksi syy, minkä takia laihdutusyritykseni kariutuivat. En voinut ajatella mitään muuta kuin syömistä. En jaksanut aina välillä ruveta laihduttamaan, koska sekin olisi ollut ruoan kyttäämistä. Nyt olen vapautunut ruoan ajattelusta. Ehkä se onkin niin, että normaalipainoisen ei koko ajan tarvitse ajatella ruokaa.

Onko kysymys pelkästä syömisestä vai onko se myös jonkinlainen mielen sairaus?

- Totta kai se on, Sari Järn vastaa.

- Kun mietin anoreksiaa, siinähän oma kehonkuva ei vastaa todellisuutta. Kuvittelee, että on lihava, vaikka kaikki ulkopuoliset näkevät, että niin ei ole. Sairastuneella on vääristynyt kehonkuva.

Ei mikään ruokanatsi

Sari sanoo olleensa hämmästynyt katsellessaan vanhoja valokuvia. - Olinko tosiaan noin lihava. En mä nähnyt tollaista naista peiliin katsoessani.

Olet selättänyt ruokaan liittyviä tauteja. Onko sinut tullut läheisillesi jonkin sortin ruokanatsi?

- Ei! Sari naurahtaa. - Tämä lihavuusleikkaushan on sellainen, että saa edelleen syödä mitä haluaa, mitään ei ole poissuljettu. Mutta jos meinaa pitää painon ennallaan, täytyy tietysti vähän katsoa, mitä syö.

Nyt Sari on kirjoittanut kirjan. Kirja antaa tietoa painonhallinnasta ja lihavuusleikkauksesta sekä Sarin omien kokemusten kautta että asiantuntijoiden lausumana.