Bonk-aate vetää yhä anjovissähkön voimalla

Defunktionaalisia laitteita löytynee jokaisesta konttorista, mutta Uudenkaupungin Bonk-museon toimimattomat koneet ovat viihdettä ja taidetta. Taiteilija Alvar Gullichsenin ja kumppaneiden Bonk-tarina kutittelee edelleen turistien mielikuvitusta.

kulttuuri
Vakoilukone Bonk-museossa.
Esa Töykkälä / Yle

Uudessakaupungissa sijaitsevan Bonk-museon kesäopas saa työnsä puolesta syöttää asiakkaille pajunköyttä suut ja silmät täyteen. Noora Mäkinen esittelee Bonkin multiglobaalina teollisuusjättinä, joka sai alkunsa anjovisöljystä ja työllistää tänä päivänä 13 000 henkeä.

– Historia alkoi noin 150 vuotta sitten Pyhämaasta, jossa asui Bonkin kalastajaperhe. He olivat menettäneet oman poikansa merelle, mutta adoptoitu poika Pär Bonk oli keksijäsielu, joka oli aina keksimässä uutta ja ihmeellistä, Mäkinen satuilee.

Pär Bonkin keksimä anjoviksista sähköä tuottava dynamo aloitti kuvitteellisen Bonk-historian. Oikeasti kyse on kuvataiteilija Alvar Gullichsenin ideasta, jonka ympärille avattiin museo vuonna 1995. Gullichsen ideoi koneet, ja taustatarinan hän sepitti yhdessä käsikirjoittaja Richard Stanleyn kanssa.

Bonkin compressor eli museotoiminnan johtaja Kirsti Ajanko kertoo, että alkuvuosien kävijämääriä ei enää ole saavutettu, mutta pieni museo houkuttelee yhä noin 4000 kävijää vuodessa. Museo on avoinna kesäkuukaudet.

Moni uskoo, harva loukkaantuu

Yksi museon ilmeikkäistä esineistä on vakoilukone, isohko lelutankki, jossa on vakoilusilmä. Siirrettävä aaltomuuntaja puolestaan on possua muistuttava pölynimurin ja ties minkä ristisiitos.

Laitteet ovat defunktionaalisia eli toimintavapaita. Ne eivät vaadi huoltoa, eivät varaosia, eivät koulutusta.

Kirsti Ajanko

– Tällä puolella laitteet ovat defunktionaalisia eli toimintavapaita. Niiden tarkoitus oli olla ainoastaan ihmisten viihdykkeinä toimistossa. Ne eivät vaadi huoltoa, eivät varaosia, eivät koulutusta – ne vain ovat, Kirsti Ajanko avaa ideaa.

Bonk-museossa käy melko paljon ulkomaisia turisteja. Heihin Bonkin tarina uppoaa siinä missä muihinkin. Suomalainen hulluus viehättää.

– Takahuoneessa on Bonk-historiaa Amerikan-ajalta, ja tietenkin amerikkalaisten mielestä tämä on hyvinkin hauskasti yhdistetty heihin.

Viimeistään pois lähtiessä jokaiselle museovieraalle valkenee, että Bonk-teollisuusjätti ei ole ihan aitoa Uudenkaupungin historiaa. Mielensäpahoittajia tavataan toisinaan.

– Kyllä aina jokunen saattaa vähän loukkaantua, mutta yleensä heidät saa lepytettyä, kun pohditaan yhdessä sitä, että elämä ei ole niin totista. He ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita hienosti tehdyistä laitteista. Ei kukaan ole lähtenyt täältä ovet paukkuen, Kirsti Ajanko vakuuttaa.