Suomalaistutkijat: Tutkimus elinkelpoisista planeetoista lähinnä kiinnostava arvio

Aurinkokuntamme ulkopuolisisten eksoplaneettojen rakenteesta on vielä liian vähän tietoa, sanoo tutkija Heidi Korhonen. Erikoistutkija Seppo Mikkola uskoo, että elämän tunnusmerkkejä saatettaisiin löytää 20 vuoden sisällä.

Ulkomaat
Turkoosin värinen planeetta syvän sinisessä avaruudessa.
Taiteilijan näkemys joulukuussa 2011 löydetystä Kepler-22b -planeetasta.JPL-Caltech/ Ames / NASA / EPA

Turun yliopiston Tuorlan observatorion tutkijat pitävät sinänsä mielenkiintoisena yhdysvaltalaistutkimusta, jonka mukaan Linnunradalla olisi jopa 100 miljoonaa paikkaa, joissa voisi olla mikrobitasoa kehittyneempää elämää. He kuitenkin toteavat, että kyseessä on vain arvio, sillä tietoa planeetoista on vielä vähän.

Sekä erikoistutkija Seppo Mikkola että yliopistotutkija Heidi Korhonen toteavat tutkijoiden uskovan yleisesti, että maailmankaikkeudessa on jonkinlaista elämää muuallakin kuin Maassa.

Mikkolan mukaan tuore tutkimus on ihan kunnolla tehty. Siinä arvioidaan niiden planeettojen lukumäärää, joissa olosuhteet olisivat ehkä sopivat elämälle. Ei väitetä todistetun mitään, vain että sellaisia planeettoja on ilmeisesti hyvin paljon, Mikkola sanoo.

Hänen mukaansa tämä on oikeastaan ollut aina selvää, mutta ihmiset eivät halua esittää mitään ennen kuin on jonkinnäköisiä todisteita.

- Nyt on sen verran havaintoja saatu, että voidaan muodostaa jonkinlaista yleiskuvaa, statistinen arvio, hän sanoo.

Mikkolan mukaan kyseessä on tavallaan eräänlainen todennäköisyysarvio, koska kovin suoria havaintoja planeetoista ei tällä hetkellä ole.

Tiedon lisääntyessä tulokset voivat muuttua jonkun verran, mutta luvut ovat joka tapauksessa niin suuria, ettei niitä ihminen edes kunnolla käsitä, Mikkola sanoo.

"Tiedot planeetoista eivät riitä"

Myös Korhonen pitää ihan mielenkiintoisena tutkijoiden kehittämää indeksiä planeettojen soveltuvuudesta elämälle. Hän kuitenkin huomauttaa, että tulokseksi saatu planeettamäärä on tällä hetkellä lähinnä arvaus, koska tiedot planeettojen ominaisuuksista eivät riitä.

Korhonen arvioi, että indeksistä tulee ehkä käyttökelpoisempi sitten, kun planeettojen ominaisuuksia pystytään paremmin mittaamaan.

Tällä hetkellä on hyvin vähän eksaktia tietoa niistä arvoista, joita indeksissä on käytetty. Esimerkiksi planeetan pinnan lämpötila riippuu kaasukehän koostumuksesta, eikä sitäkään useimmille planeetoille tiedetä.

Se mitä tällä hetkellä pystytään mittaamaan on planeetan keskimääräinen tiheys. Mallien perusteella voidaan laskea, mikä planeetan koostumus voisi olla, mutta monien planeettojen kohdalla mallit antavat monta vaihtoehtoa planeetan rakenteelle.

Näin on laita suurimman osan niistä planeetoista osalta, joiden massa on muutama kerta Maan massaa suurempi. Ja monet tutkimuksessa elämälle mahdollisiksi arvioiduista planeetoista ovat juuri näitä planeettoja.

Lisäksi omassa aurinkokunnassamme ei ole vertailukohtaa sille, millaisia nämä 4–5 kertaa Maan kokoiset planeetat voisivat olla. Täällä on suunnilleen Maan kokoisia planeettoja ja sen jälkeen massaltaan 17 kertaa Maan kokoinen kaasuplaneetta Neptunus, mutta välikoot puuttuvat, Korhonen toteaa.

Elämän syntymisen todennäköisyyttä ei voida arvioida

Mikkola toteaa, että elämän syntymisen todennäköisyyttä ei pystytä tällä hetkellä mitenkään arvioimaan.

Mikkola uskoo, että tuoretta arviota elinkelpoisten planeettojen määrästä ehkä katsotaan jonkun aikaa, eikä siitä sen jälkeen välitetä enen kuin löydetään todella jotain kouriintuntuvampaa todistetta.

Planeetalla täytyisi olla ainakin vettä ja myös kohtalaisen kokoinen kuu, jotta se pysyisi vakaasti suurin piirtein samassa asennossa, vuodenajan toistuisivat samoina eikä tapahtuisi hirveän suuria ilmastonvaihteluja. Lisäksi Maalla on elämälle tärkeänä ominaisuutena magneettikenttä, joka kääntää tappavan aurinkotuulen pois.

"Uskon, että elämää löydetään"

Mikkola uskoo, että elämää kyllä vielä löydetään muualtakin, mikä ei välttämättä tarkoita ihmisenkaltaista elämää.

Mikkola toteaa, ettei meidän aurinkokuntamme ole tietenkään mitenkään poikkeuksellinen, vaikka menneinä aikoina niin on kuviteltu.

- Monet olivat sitä mieltä, ettei planeettoja olekaan muualla, kun muinaisjuutalaisissa tarinoissa ei niistä kerrottu, hän sanoo.

Mikkola toteaa, että tieto on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti. Aurinkokuntamme ulkopuolisista planeetoista ei vielä 1990-luvun alussa tiedetty mitään.

Mikkolan optimistinen arvion on, että jos tekniikka kehittyy nykyistä vauhtia, 20 vuoden kuluessa voidaan ehkä kyetä havaitsemaan jotain tunnusmerkkejä elämään viittaavista olosuhteista muilla planeetoilla. Esimerkiksi, jos happea löytyy jostakin, sitä ei oikein millään muulla synny kuin elämällä, hän toteaa.

Korhosen mukaan eksoplaneettojen kaasukehien koostumusta voidaan ehkä selvittää, kun päästään 40-metriseen kaukoputkeen. Sellainen on rakenteilla Euroopassa, mutta kestää vuosia ennen kuin tuloksia saadaan. Paras merkki maankaltaisesta elämästä on happimolekyyli metaanin tai dityppioksidin kanssa, Korhonen toteaa.