Turma-Hawkin mustan laatikon löytäjät: Löytöhetki oli kuin lottovoitto

Kymmeniä hehtaareja maastoa, kymmenen kilometrin kävelyrupeama päivittäin, lukematon määrä käytettyjä tunteja. Kaksi keskipohjalaismiestä urakoi löytääkseen marraskuisen Hawk-turman koneen mustan laatikon. He onnistuivat, vain vähän sen jälkeen, kun epäilys oli alkanut varjostaa urakkaa

Soini Hotakainen ja metallinilmaisin. Kuva: Petri Tikkakoski

Toisen Hawk-turmakoneen mustan laatikon löytäminen Salamajärveltä Perhosta toi kahdelle miehelle sotilasansiomitalit. Sotilasansiomitali myönnetään siviilihenkilöille erityisen ansiokkaasta puolustusvoimain hyväksi tehdystä työstä.

Halsualainen Petri Tikkakoski ja kaustislainen Soini Hotakainen etsivät mustaa laatikkoa sinnikkäästi viikkokaupalla, kunnes löysivät sen suosta puolen metrin syvyydestä. Kaksi Hawkia osui toisiinsa harjoituslennolla marraskuussa. Toinen ohjaajista menehtyi.

Petri Tikkakoski kertoo, että miehiä ajoi etsintöihin kovapäisyys ja halu auttaa:

– Kyllähän se vähän meni kuntoilun piikkiin ja aatteen kannalta. Tuntui, että voiko sitä sinne jättää, jos tietoa on useammillekin osapuolille saatavilla. Että lähdetään hakemaan pois, jos löytäisi.

Kovapäisyys näkyi totisessa tavoitteessa: urakkaan varattiin jo alkuunsa muutama kuukausi. Laatikko löytyi lopulta 17.3. Tikkakoski nostaa hattua Puolustusvoimille, joille olot eivät olleet kohdallaan:

– Kyllähän maasto on haastava, varsinkin silloin kun puolustusvoimat etsivät. Päivät lyhimmillään ja nevat sulina.

Tikkakoski ja Hotakainen pyrkivät hyödyntämään pakkasta ja hyviä ilmoja. Tunteja ei kuitenkaan laskettu, vaan maastoon lähdettiin välillä päivittäin, välillä pidettiin parin päivän tauko.

– Aamulla lähdettiin, otettiin polttopuita mukaan. Kahvitauko pidettiin ja makkarat paistettiin. Oltiin iltaseitsemään tai -kahdeksaan. Ja sitten suunniteltiin seuraavan päivän projektia, kuvailee Tikkakoski.

Hehtaareja tuli koluttua kymmeniä. Alueen laajuus oli toki tiedossa etukäteen. Kun laskee vielä paikalle menon, saivat miehet kävellä päivässä arviolta kymmenen kilometriä.

Epäilys oli vallata loppuvaiheessa

Miehet hankkivat etsintöjä varten metallinpaljastimen. Työ sen kanssa oli käytännössä rauhallista kävelyä ja tarkkaa havainnointia – maaston lukemista.

– Tuollainen osa ei kuulu luontoon ja jättää omat merkkinsä, kun menee sinne. Että kyllä siinä jotain silmään tarttuu.

Kyllähän siellä paikan päällä se löytöhetki oli semmoinen... en ole kyllä ikinä lottovoittoa saanut, mutta varmasti sen tyylinen.

Petri Tikkakoski

Vaikka urakka oli ennakoitukin pitkäksi, alkoi epäilys hiipiä loppumetreillä:

– Siinä pari päivää ennen rupesivat suunnitelmat käymään vähiin. Oli pari hehtaaria katselematta. Entä jos päästäänkin tavoite loppuun eikä löydy... mutta ei onneksi niin käynyt, huokaa Tikkakoski.

Löytöpäivää edeltävänä iltana miehet tekivät suunnitelmat seuraavaksi päiväksi ja piirsivät karttaan merkit. Sää oli löytöpäivänä mainio ja niin oli tunnekin, kun metallinpaljastin ilmoitti löydöstä puolen metrin syvyydestä:

– Kyllähän siellä paikan päällä se löytöhetki oli semmoinen... en ole kyllä ikinä lottovoittoa saanut, mutta varmasti sen tyylinen. Mutta eipä siinä sen kummempia. Ajateltiiin vain, että toivottavasti se on kunnossa ja siitä on apua. Hyvä että oli ehjä.

Muitakin kappaleita kerätty talteen

Löytöpaikalla Tikkakoski otti puhelimen käteen:

– Pirautin siitä nevalta Kauhavalle. Aika pian oli hakumiehet odottamassa. Kyllä ne ihan hyvillään olivat, että se pois tuotiin sieltä, luonnehtii Tikkakoski vaatimattomasti.

Pirautin siitä nevalta Kauhavalle. Aika pian oli hakumiehet odottamassa.

Petri Tikkakoski

Löydön jälkeenkin kaksikko on kulkenut samoissa maastoissa ja kerännyt talteen muita, pieniä kappaleita, jotka olivat jääneet etsinnöissä huomaamatta.

Tikkakoski ja Hotakainen Valmiita auttamaan jatkossakin, jos eteen tulee tilanteita, joissa tarvitaan:

– Ainahan tuollaiset mielenkiintoiset haasteet vetävät. Ja vielä jos joku tarvii apua. Jos meinaa itsekin joskus saada jotain, niin tarvii antaakin.