"Itä-Ukrainassa on aseiden aika"

A-studion toimittaja Jyrki Saarikoski haastatteli ukrainalaisia nuoria maan nykytilasta.

Ulkomaat

– Ainut keino ratkaista tuo ongelma on sotilaallinen. Sotilaiden täytyy ratkaista tilanne asein, on jo myöhäistä yrittää poliittista ratkaisua. Armeijan on otettava haltuunsa alueet, joita nyt kontrolloivat ja terrorisoivat serapatistit.

Suorasukainen vastaus hätkähdyttää. Näin ei sano upseeri, ei eläkeläinen, vaan nuori mediaopiskelija. Vitaly Kostarev on – monen muun tavoin – jo lopen kyllästynyt maan itäosien julistamattomaan sotaan.

Ukraina on kahden maailman välissä, mikä tulee vastaan joka askeleella. Kun menemme haastattelemaan opiskelijoita on yliopiston vahtimestari epäluuloinen – kuin neuvostoaikaan. Mistä olette? Ketä tapaamaan? Pääsy sisäpihalle avautuu, kun kerron, että yhteyshenkilö on peräti dekaani.

Kuljetaan pitkin käytäviä, kurkistetaan luentosaleihin. Hämäriä tiloja, entistä aikaa. Mieleen tulee pari Pietarissa vietettyä kieliopintokuukautta.

Tunnelma muuttuu seuraavassa kerroksessa. Seinät ovat vaaleat, paikka remontoitu. Vesiautomaatti, kahvipiste, seinällä valokuvasuurennoksia instituutin elämästä.

Huoneissa nuoria aikuisia luennoilla. Läntiset suhteet – ja raha – tuntuvat täällä. Dekaani on nuorehko mies, joka saman tien kehottaa meitä esittämään asiamme opiskelijaryhmälle.

– Hello, we are from the Finnish TV.

Valitettavasti kaikkia ei voi haastatella. Löytyisikö muutama? Pari nuorta miestä on heti valmiina, naisopiskelijat epäröivät hetken, mutta pian edessä seisoo neljä journalistiopiskelijaa.

Sukupolvikokemus Maidan

Näille yli 20-vuotiaille Kiovan asukkaille Maidan – tai kuten Ukrainassa sanotaan, "Euromaidan" – on sukupolvikokemus. Kävipä Ukrainassa kuinka tahansa, muistot Maidanilta tulevat seuraamaan läpi elämän.

Vitaly Kostarev.
Vitaly Kostarev: "Maidanin jälkeen olen enemmän ukrainalainen kuin ennen"

Punaista lippalakkiaan väärin päin pitävä Vitaly Kostarev kuvaa asiaa näin:

– Olen tullut enemmän ukrainalaiseksi kuin ennen. Olen ylpeä siitä, että olin Maidanilla alusta asti aivan viime päiviin. Maidan teki meistä kansakunnan, mitä emme vielä vuosi sitten olleet.

Oksana Shyian sanoo, että jo viime marraskuussa, kun Maidan alkoi, syntyi hieno henki:

– En olisi uskonut mahdolliseksi, että kaikki ihmiset voivat kokoontua yhteen muuttaakseen asioita sydämellään.

Oksana Shyian.

– Nyt toivon, että tilanne kehittyy paremmaksi, mutta olen muiden lailla järkyttynyt siitä, mitä (Itä-Ukrainassa) tapahtuu. Silti toivon, että maa pysyy yhtenäisenä. Silloin sillä on suuri tulevaisuus.

Sotilaallinen ratkaisu tarpeen

Teltat kohoavat yhä Maidanilla, mutta kesän kuumuudessa tori muistuttaa pikemmin markkinapaikkaa kuin protestileiriä. Vaikka Maidanin liepeillä helmikuussa tapahtunut verilöyly tuntuu jo painajaisunelta, kiirii Itä-Ukrainasta jatkuvasti uutisia yhteenotoista.

Vitalyn mielestä sotilaallinen ratkaisu on idässä ainut mahdollisuus. Hän suunnittelee kuitenkin lähtöä itään – ei sotimaan, vaan auttamaan paikallisia journalisteja. Niin kansainvälisesti kuin Ukrainassakin käydään mediasotaa, jossa osapuolten totuudet ovat täysin vieraita toisilleen.

Paul_Shapoval.

Suurin väärinymmärrys – tahallinen tai tahatonkin – on pelko siitä, että Ukrainan liikehdintä on äärinationalismin komennossa. Paul Shapoval sanoo, että ukrainalaiset eivät ole äärikansallisia:

– Olemme liberaaleja, emme äärivasemmalla tai äärioikealla. Oikea sektori on legendaarinen organisaatio, josta kukaan ei oikeastaan tiedä, mikä se on. Ukrainalaiset haluavat vain elää ja tehdä työtä.

En halua lähteä Ukrainasta

Ukrainaa verrataan usein väkiluvultaan Ranskaan. Viime vuosikymmeninen itsenäisyyden aikana on Ukrainan talous on kuitenkin pysynyt surkeassa tilanssa – naapureista sekä Puola että Venäjä ovat menneet menojaan. Nuorille ukrainalaisille tämä tarkoittaa halua ja pakkoa lähteä maasta. Työvoima- ja aivovuodon arvioidaan vähentäneen maan väkiimäärää miljoonilla.

Myös tähän saattaa Maidan-ilmiö tuoda muutoksen. Sen kokeneet toivovat, että Itsenäidyyden aukion kyseenalaistava ja kriittinen henki voi muuttaa koko maan. Paul Shapoval sanoo haluavansa rakentaa omaa maataan:

– Kenties menen opiskelemaan johonkin Euroopan maahan, mutta tulevaisuudessa näen itseni rakantamassa uutta Ukrainaa.

Christina Geiko sanoo että Maidanin liikehdinnän vuoksi hän haluaa yhä pysyä maassaan. Vaikka muu Eurooppa kiinnostaa, haluaa journalisopiskelija säilyttää maansa ominaislaadun:

Christina Geiko.

– Haluamme luontevia ja helppoja suhteita Euroopan maihin, jotta voimme opiskella ja käydä niissä. Emme halua lähteä Ukrainasta lopullisesti, mutta kaipaamme joustavuutta ja avaruutta.