1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Myrskyt ja kirjanpainajat pahimpia metsäntuhoajia

Metsäntutkimuslaitos Metla on kerännyt tiedot viime vuoden metsätuhoista. Näkyvimmät tuhot myrskyjen lisäksi aiheutti kirjanpainaja-kaarnakuoriainen tappamalla kuusikoita Etelä-Suomessa.

luonto
Kirjanpainaja.
Kirjanpainaja on vakavin kuusen runkoja vioittava tuhohyönteinen.Erkki Oksanen / Metla

Metsään jääneet myrskynkaatopuut ja lämpimät kesät 2006 ja 2010 ovat luoneet hyvän lisääntymismahdollisuuden kuusikoiden pahimmalle tuholaiselle kirjanpainajakuoriaiselle.

Kannat ovat Metlan selvityksen mukaan kasvaneet vanhoilla tuhoalueilla Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa, mutta kasvua on ollut myös sellaisilla alueilla, joilla kirjanpainaja ei ole aiemmin aiheuttanut laajempia tuhoja.

- Tuhoja on ilmoitettu nyt Iisalmea myöten ja voi olla, että niitä on vieläkin pohjoisempana. Niitä ei ole tasaisesti vaan siellä täällä, usein jonkun viimevuotisen tai edellisvuotisen myrskytuhon lähellä, sanoo Metlan tutkija Antti Pouttu.

Myös toinen kaarnakuoriainen, okakaarnakuoriainen, on runsastunut. Se on kirjanpainajan sukulainen ja syö mäntymetsiä.

Okakaarnakuoriaisen luultiin jo hävinneen Etelä-Suomesta, mutta nyt sieltäkin on löydetty useita mäntymetsiä, joissa okakaarnakuoriainen on tappanut mäntyjä. Syitä okakaarnakuoriaisen levinnäisyyden vaihteluun ei tiedetä, mutta Poutun mukaan ne saattavat liittyä metsätalouden ja ilmaston muutoksiin.

- Sehän myös pitää lämpimästä, ja toisaalta ehkä mäntyjen vastustuskyky on ollut huonompi. Nämä ovat useimmiten olleet vähän tällaisilla kallioisilla alueilla nämä mäntytuhot, pohtii Pouttu.

Mahdollista on myös, että joku toinen laji on Etelä-Suomessa väliaikaisesti syrjäyttänyt okakaarnakuoriaisen, joka sitten taas ilmaston muuttumisen myötä on nyt runsastunut.

Keski-Euroopan tuholainen havununna valtaa alaa

Ilmaston lämpenemisen uskotaan olevan syynä myös Keski-Euroopassa suuria metsätuhoja aiheuttaneen havununnan lisääntymiseen myös meillä. Vielä 1970-luvulla se esiintyi harvinaisena etelärannikolla, mutta nyt se on levinnyt koko Vaasa – Kuopio -linjan eteläpuolelle. Ensimmäisen tuhoilmoituksen kaikkiruokaisen havununnan tekemästä metsätuhosta Metla sai kesällä 2013 Rymättylästä.

- Kuusenneulaset ovat sen lempiruokaa ja männynneulaset kelpaa, mutta lisäksi myös monet lehtipuut, ja esimerkiksi siellä Rymättylässä oli syöty hyvin paljon mustikkaa. Siellä oli koko aluskasvillisuus ihan ruskeana, Pouttu kertoo.

Myös mäntypistiäinen on Poutun mukaan ollut viime aikoina paikka paikoin lisääntymään päin, mutta sen aiheuttamat haitat ovat näyttävyydestään huolimatta pienehköjä.

Mäntypistiäinen pystyy tappamaan lähinnä alemman kasvuston jo valmiiksi huonokuntoisempia puita. Mäntypistiäinen on myös ainoa metsien tuhohyönteinen, jota voidaan torjua biologisesti lentolevityksilla.

Oikea-aikainen puunpoisto tehoaa tuholaisten torjunnassa

Muita tuhohyönteisiä torjutaan Poutun mukaan parhaiten pitämällä puusto hyvässä kunnossa, jolloin tuholaiset pystyvät niihin huonommin. Kirjanpainajaan tehoaa myös oikea-aikainen puiden poisto metsästä. Poistoaika on ennen heinäkuuta, jotta hyönteisten toukat eivät ehdi kasvaa aikuisiksi.

- Heinäkuussa munista on ehtinyt tulla jo seuraava sukupolvi ja ennen kuin ne lähtevät sinne metsään olisi tärkeätä saada nämä puut pois sieltä. Se on ainoa tapa millä kantaa saadaan vähennettyä, Pouttu toteaa.

Muita harmia aiheuttavia metsän tuhohyönteisiä ovat Metlan raportin mukaan hankalasti hävirtettävä tähtikudospistiäinen, joka on Porin Yyterissä tappanut mäntyjä yli kahdensadan hehtaarin alueella sekä vaahteratikkukoi, joka aiheuttaa lähinnä ulkonäköhaittoja Etelä-Suomen vaahteroille käpertämällä niiden lehtiä.

Pouttu muistuttaa, että aiheuttamastaan harmista huolimatta tuholaisetkin kuuluvat metsäluontoon eikä niitä pysty sieltä kokonaan poistamaan. Poutun mukaan niiden kokonaan poistaminen ei myöskään ole tarkoitus.

Tuholaisten aikaansaamat tuhoalueet eivät kokonaisuudessaan ole kuin alle prosentin luokkaa kokonaismetsäalueesta. Puustonsa menettäville yksittäisille metsänomistajille paikalliset tuhot voivat kuitenkin olla erittäin merkittäviä, Pouttu toteaa.

Lue seuraavaksi