yle.fi-etusivu

Heraldikko kannustaa: "Oma vaakuna on jokaisen oikeus"

Silloin kun hallitsijatkaan eivät vielä omanneet luku- ja kirjoitustaitoa, tarvittiin jokin, josta tunnistaa henkilö tai suku. Syntyi vaakuna. Tänä päivänä kuka tahansa voi teettää itselleen sellaisen.

Kotimaa
Heraldikko esittelee muistivihkoaan
Mari Siltanen / Yle

Vaakunan pitää pystyä tunnistamaan nuolenkantaman eli noin 200 metrin päästä, kertoo vanha ohje. Vaakunalla olikin menneinä aikoina kysyntää, kun kaikilla ei vielä ollut luku- ja kirjoitustaitoa.

Vaakunan historia ulottuu yli tuhannen vuoden taakse. Vaan eivät vaakunat ole historiaan hautautuneet. Jokainen tietää, että kunnilla on oma vaakunansa, niin myös aatelissuvuilla. Ja sellaisen voi hankkia edelleen – kuka tahansa.

– On hieno asia, että ihmiset haluavat vaakunoita. Jos ei lasketa aatelisvaakunoita, Suomessa on rekisteröity 1 836 henkilö-, porvaris- ja sukuseuravaakunaa, kertoo Suomen Heraldisen Seuran jäsen ja sen vaakunarekisterin hoitaja, heraldikko Harri Rantanen.

Vaakunan voi hankkia joko itselleen henkilökohtaisesti, suvulle tai seuralle.

– Vaakuna on jokaisen oikeus.

Rantanen ei liitä vaakunan hankkimiseen mystiikkaa tai pätemisen tarvetta.

– Se on sama kuin nimi kirjoitettuna. Nimi on vaakunassa kuvana.

Heraldiset säännöt ohjaavat vaakunaa

Vaakunan suunnittelun lähtökohtana on selkeys ja näkyvyys. Vaakunan pitää tunnistaa helposti.

Se on sama kuin nimi kirjoitettuna. Nimi on vaakunassa kuvana.

Harri Rantanen

Vaakunassa tulee käyttää heraldisia värejä, jotka ovat kulta ja hopea sekä punainen, sininen, musta ja vihreä. Vaakunassa käytetään yleensä vain kahta väriä, joista toisen on oltava metalli.

Varsinaisen vaakunan muodostaa kilpi, johon kuvataan vaakunan heraldinen tunnus. Kilpeen eivät kuulu kirjaimet, numerot tai tekstit. Sen sijaan kypärä, kypäränpeite, lakipunos ja kypäränkoriste täydentävät varsinaista kilpeä.

Heraldikko Harri Rantanen kertoo, että yleisempiä kypäränkoristeita keskiajalla olivat strutsinsulat ja siivet. Esimerkiksi taiteilijoiden vaakunoissa käytetään paljon siipiä.

– Taiteilijoiden suojelupyhimys Luukas kuvataan siivekkäänä härkänä, perustelee Rantanen taiteilijoiden ja siipien yhteyttä.

– Jos on aihe, joka on vaakunakilvellä ja se voidaan käyttää kypärän koristeena, sitä suositellaan käytettäväksi ihan oikeaoppisesti, jatkaa Rantanen.

Vaakunalle ei istuta tai astuta

Missä vaakunaa sitten voi käyttää? Harri Rantanen muotoilee kysymyksen uudelleen ja kertoo, missä vaakunaa ei pitäisi käyttää.

Vaakunaa ei suositella käytettäväksi niin, että vaakuna joutuu alistettuun tai tallattuun asemaan.

Harri Rantanen

– Vaakunaa ei suositella käytettäväksi niin, että vaakuna joutuu alistettuun tai tallattuun asemaan. Esimerkiksi matossa sitä ei suositella, vaikka Yhdysvaltain presidentillä on matossa vaakuna.

Toinen, johon Rantanen ei vaakunaa sijoittaisi, on tuolin istuinosa.

– Selkänojassa se voi olla. Vaakuna ei voi myöskään olla lautasen pohjassa, mutta reunassa se voi olla.

Heraldikko Harri Rantasen mukaan vaakunaa käytetään yleensä isännänviireissä, standaareissa, kirjelomakkeissa ja käyntikorteissa.