Eksyjän tärkein ohje: Älä panikoi!

Herkimmin eksyy maastossa, jota pitää tuttuna ja jonka luulee tuntevansa. Kokenut partiolainenkin eksyy välillä. Mutta eksymiseenkin voi varautua. Tärkeintä on, ettei hätäänny ja tee jotakin tyhmää. Rauhoituttua voi muistella ohjeita eksymisen varalle.

luonto
Seitsemän lammin suon maastoa Hämeenlinnan Rengossa
Markku Karvonen / Yle

Jouni Lappalainen Suomen Partiolaisista on eksynyt iltahämärissä tutussa leirimaastossa, kun on ajatuksissaan kävellyt autolle vievän polun ohi. Sen jälkeen ajatus saattaakin kadota nopeasti; missä olen, mihin suuntaan pitäisi mennä, tai edes mistä tarkalleen olin tulossa.

Hän pitää kaikkein eksymisherkimpinä tuttuja maastoja, joissa ei tule tarkkaan seurattua kulkua, ja joissa ajatusvirheen takia saattaa olla äkkiä aivan hukassa. Samaten jos unohtaa pohjoisen laajat erämaat ja ajattelee eteläisempää Suomea, eksymisen vaara on tiheissä metsissä, missä näkyvyys on huono ja maamerkkien huomaaminen huonoa. Eksyksiin joutuu helposti myös soilla, joissa joka puolella aukeaa samannäköinen suoaukea etäisine metsänreunoineen.

Sienien jahtaaminen vei mukanaan, ja suuntavaisto meni iloisesti sekaisin. Kun ämpäri oli täynnä aarteita, huomasin, että metsätie, jota olin puolihuolimattomasti seurannut, oli kadonnut. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä olin. Puhelinta, karttaa tai eväitä ei ollut mukana.

Pieni paniikki iski, mutta parin tunnin rämpimisen jälkeen metsätie löytyi. Sen verran kauas olin harhaillut, että takaisin autolle sai taivaltaa vielä tunnin verran. Kunnon lenkki siis tuli! Nykyisen kartta on mukana metsässä. Nimimerkki Sienestäjä

Todennäköinen eksyjä on käynyt marjassa tai sienessä. Kun metsässä pyörii aikansa katse maassa, suuntavaisto saattaa kadota täysin. Samaten saalista etsiessä ei tule painettua mieleen maamerkkeinä toimivia polkuja, erityisiä kiviä, mäennyppylöitä tai muita muistiin piirtyviä paikkoja. Marjastaja ja sienestäjä saattaa huomaamatta kulkea yllättävän pitkiäkin matkoja.

Vanhat konstit pätevät yhä

Toki gps-laitteiden avulla tietää, mistä on lähtenyt ja näkee, missä nyt on. Jouni Lappalainen pitää kuitenkin kompassia ja kunnollista karttaa parhaina keinoina estää eksyminen. Etelä-Suomessa tuskin niin pahasti eksyy, etteikö ilman kompassia löydä ihmisten ilmoille; lähimmälle tielle tuskin on muutamaa kilometriä enempää.

Tärkein hänen ohjeensa on vanha mielenmaltin säilyttäminen. Hätääntyminen ja hätäiset ratkaisut yleensä pahentavat asiaa. Kartalta löytyy summittaisestikin alue, jolla on liikkunut ja kompassista suunta, josta on tullut. Niiden avulla on todennäköistä löytää niin varma maamerkki, että ”saa itsensä taas kartalle”.

Sieniharrastajana lähdin tutustumaan erääseen metsäalueeseen. Jossain vaiheessa suunta vain katosi, enkä tiennyt mihin päin pitäisi lähteä, jotta pääsisin takaisin. Kiipesin johonkin korkeammalle paikalle, mutta se ei auttanut hahmottamista. Sitten aloin kuulla moottorisahan ääntä jostain kauempaa. Aloin kiiruhtaa siihen suuntaan ja hoin mielessäni, että sahaa sahaa, älä lopeta! Pääsin äänen avulla sinne, mistä olin lähtenytkin. Opetus: Menin ostamaan kompassin ja kävelin sen jälkeen samassa metsässä sen kanssa sikin sokin huolettomasti. Kun halusin metsästä pois, katsoin kompassista pohjoissuunnan ja pääsin takaisin tutulle tielle. Nimimerkki Ei askelmittaria, kiitos

Luonto antaa suunnan

Vanhat luonnonmerkitkin pätevät yhä yhtä hyvin kuin ennenkin. Auringosta näkee ilmansuuntia, jos on ymmärrys, mihin päin pitää pyrkiä. Aurinko on idässä aamulla 6-7 aikaan, etelässä vuodenajasta riippuen 12-13 välillä ja lännessä kello 18-19, kesällä myöhemmin kuin talvella.

Ennen vanhaan opetettiin, että muurahaiskekojen loiva puoli on etelään tai pesä on puun ja kiven eteläpuolella, että oksat ovat eteläpuolella puuta tuuheampia, tai että jäkälä viihtyy puiden ja kivien eteläsyrjällä ja sammal pohjoispuolella. Samat merkit pätevät Jouni Lappalaisen mukaan aivan hyvin myös satelliittiaikaan ja niitä opetetaan partiossa.

– Päätön säntäily ei johda mihinkään. Pää kylmänä. Ilmoittakaa läheisille, minne menette ja missä liikutte, niin eksynyttä osataan etsiä jos häntä ei kuulu. Pitäkää kartta ja kompassi mukana, joiden avulla tiedätte, mihin suuntaan olette menossa ja mistä tulossa, tiivistää Jouni Lappalainen.

Lainaukset keskustelusta [Sitä eksymistä en unohda koskaan - kerro ikimuistoisimmasta retkiharhastasi!](http://yle.fi/uutiset/sitaeksymista_en_unohda_koskaan__kerro_ikimuistoisimmasta_retkiharhastasi/7278502)_