Kun luonto on mahtavaa – vastuu on myös suuri

Hämeenlinnan vaalittavana on monipuolinen ja monimuotoinen luontotyyppien kirjo. Vastuuta lisäsi entisestään kuntaliitos ja sen mukanaan tuomat maaseutumaiset kunnat. Ympäristön megatrendit tuntuvat myös Hämeenlinnassa, kuten eteläisen Suomen maankäytön tarpeet, ilmastonmuutos ja vieraslajien leviäminen. Erilaisia suojelualueita on paljon, mutta ne ovat kovin pieniä, eivätkä pysty turvaamaan uhanalaisten lajien säilymistä.

luonto
Harjulehtoa Untilanharjulla Hämeenlinnan Lammilla
Lehdot ovat Hämeen ehkä arvokkaimpia ja samalla uhanalaisimpia luontotyyppejä. Untulanharju Lammilla on rehevä harjulehto, joka elättää rikkaan kirjon erilaista lajistoa.Markku Karvonen

Hämeenlinna on Etelä-Hämeen lehtokeskuksen aluetta, missä luonto on rehevämpää kuin maassa keskimäärin. Vaihtelevuutta tuovat vesistöt, harjut ja lehdot. Erilaisia luontotyyppejä on runsaasti. Vanhastaan tunnettuja helmiä ovat mm. Aulangon ja Ahveniston suojelualueet. Evon vanhat valtionmaat ovat Etelä-Suomen suurimpia yhtenäisiä metsäalueita. Ihmisten ja monimuotoisuuden suojelun tarpeet ovat jatkuvasti vastakkain lisääntyvän maankäytön myötä.

– Luonnon köyhtymisen taustalla ovat maailmanlaajuiset megatrendit, kuten yleinen monimuotoisuuden väheneminen, joka liittyy ihmistoimintaan. Ihminen käyttää yhä enemmän luonnonvaroja hyväkseen. Ilmastonmuutos kytkeytyy tähän, ja kansallisempana ongelmana on rehevöityminen. Niiden kautta monimuotoisuus vähenee ja luontotyypit muuttuvat yksipuolisemmiksi, summaa Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila.

Yksi on maatalousympäristön voimakas muutos, ja sitä kautta melkein uhanalaisimpia ovat perinnebiotoopit. Niillä esiintyy toiseksi eniten uhanalaisia lajeja. Enitenhän niitä on metsissä. Ihmisen aiheuttama käyttöpaine johtaa mm. elinympäristöjen pirstoutumiseen. Se johtaa monien lajien vähenemiseen:Hämeenlinnassa ekologiset yhteydet ovat päässeet katkeamaan mm. liikenneväylien rakentamisen takia.

– Metsien osalta uusi trendi on, että paitsi että metsäluonto itsessään kärsii, muutokset metsissä voivat vaikuttaa hyvin karujen järvien tilaan. Erittäin karut järvet ovat oikeastaan häviämässä meiltä, ja latvajärvien tila on heikentynyt metsätalouden muutosten myötä. Vielä ei tiedetä aiheuttaako se lajien häviämistä.

Suuri vastuu monimuotoisuuden varjelussa

– Viimeisimmissä uhanalaistarkasteluissa rantojen lajit ovat vähentyneet voimakkaasti. Meillä ei enää ole rantaniittyjä, joilla tietyn tyyppiset lajit elävät. Putkilokasvien osalta tilanne on ollut heikentyvä. Jotkut linnut ovat pystyneet parantamaan tilannettaan, kuten jotkut tikat. Toisaalta peltoympäristöissä monien lintujen tila on heikentynyt, ja esimerkiksi peltosirkun tilanne on tosi heikko. Hämeessä hämeenkylmänkukan tilanne on ikävä kyllä suojelutoimista huolimatta edelleen heikentynyt.

– Kyllä Hämeenlinnalla on luonnon monimuotoisuudesta suuri vastuu, koska lähtökohtaisesti alkuperältään alueen luonto on erittäin monimuotoinen. Täällä lehdot ovat arvokas luontotyppi, jota onneksi on vielä melko paljonkin jäljellä. Toki niitä on otettu ihmiskäyttöön, ja lajisto on tullut uhanalaiseksi. Sikäli vaikka lehdot täällä tuntuvat yleisiltä, laajemmin ne ovat maassa harvinaisia.

– Hämeenlinnan luontaisia arvoja kuvaa myös se, että täällä on paljon suojelukohteita ja -ohjelma-alueita. Kanta-Hämeenlinnassa oli Natura-kohteita kymmenisen, kaikkiaan nyt Naturassa on yli tuhat hehtaaria. Suojelualueita on perustettu lisää, ja vaikkapa lehtoja tulee suojeluun luontotyyppipykälän kautta, kuten pienialaiset pähkinäpensaslehdot tai metsälehmusmetsiköt.

– Hämeenlinnassa kansallinen kaupunkipuisto on merkittävä luonnonsuojelunkin kannalta, samalla kun se suojelee kulttuuriympäristöä. Jo perustamisen aikana suunniteltiin, että se voisi jatkua Vanajaveden rantoja myöten Miemalaan asti, ja toisaalta Ahveniston harjulle missä on jo valmiita suojelualueita. Suojelun laajeneminen toivottavasti etenee lähivuosina. Siinä samalla pystytään säästämään Vanajaveden rantojen sekä Ahveniston ja Hattelmalan harjujen ekologisia käytäviä. Se voisi olla kanta-Hämeenlinnan suuri tavoite, sanoo Heli Jutila.

Ilmastonmuutos ja vieraslajit ovat uusi uhka

– Vieraslajien kanssa olemme tehneet paljon työtä. Esimerkiksi jättiputken molemmat lajit kaukasianjättiputki ja persianjättiputki ovat levittäytyneet Hämeenlinnassa, ja niitä pyrimme hävittämään. Jättipalsami on oikeastaan jo mahdottomassa tilassa. Vaikkapa lupiini typettää tienpientareita ja penkereitä, jotka olisivat muuten pelastuspaikka perinnebiotooppien keto- ja niittykasveille. Kaikkein laajin ongelma on isosorsimo, joka on jo täyttänyt Vanajaveden rannat ja vienyt alkuperäiseltä luonnolta kuten luhtaorvokilta tilaa.

– Ilmastonmuutoksen takia jalot lehtipuumme kasvavat yhä pohjoisempana, se on myönteinenkin merkki. Mutta kielteisenä ilmastonmuutos ja rehevöityminen yhdessä vaikuttavat niin, että stressiä sietävät ja karujen ympäristöjen lajit ovat kärsineet ja joutuneet työntymään pohjoista kohti. Hyvä esimerkki on metsäjänis, joka on jouduttu ottamaan uhanalaisten listalle kannan voimakkaan laskun vuoksi.

– Itse pidän tärkeimpänä ekologisten yhteyksien turvaamista, että eliölajeilla on mahdollisuus siirtyä paikasta toiseen. Suojelualueet ovat niin pieniä paloja, koska maanomistus on niin pirstoutunut. Esimerkiksi Hattelmalanjärvelle ollaan toteuttamassa uutta pientä suojelualuetta muiden pienten rinnalle. Uusien alueiden perustaminen on varmaankin kiinni siitä, päätyykö uusia kohteita Natura- tai soidensuojeluohjelmaan. Tuskin paikallisesti on suurta intoa suojella.