1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Linna vai rauniot - kumpi ompi parempi?

Kajaanin linnanraunioiden tilasta on väitelty pitkään, viimeisimpien tietojen mukaan jopa 1700-luvulta asti. Jarkko Remahlin mielestä merkittävää osaa paikallishistoriaamme ei saisi enää kohdella kaltoin.

Kajaanilainen Janne Suutari sai käsiinsä Ruotsin museoviranomaisilta dokumentteja, jotka kertovat Kajaanin linnan jälleenrakentamisen olleen suunnitteilla jo 1700-luvun alkupuolella. Vielä on epäselvää, miksi linnan jälleenrakentaminen katsottiin tuolloin tärkeäksi, mutta olettaa voisi perusteiden olleen hieman toiset kuin tänä päivänä. Puolustusasemasta on ajan kanssa kasvanut historiallinen monumentti.

Kajaanin linnan tila on sanalla sanoen lohduton. Nuorempana huvitin itseäni esitellessäni ystävälleni kaupunkia, "nyt juuri ajamme Kajaanin linnan yli". Aikojen saatossa nuo paljon nähneet kivet ovat ottaneet uusia tehtäviä muun muassa tukien talon perustuksia niin jokivarressa kuin yläkaupungillakin. Kesäaikaan linnasaaren rantapenkereitä kansoittavat kadun miehet ja kaljaa kittaava nuoriso, jotka tietenkin roskaavat ja rikkovat pulloja pitkin poikin linnan seiniä.

Näiltä lähtökohdin on helppoa ymmärtää miksi linnan julkisuuskuvaa tahdotaan parantaa. Yrittäjät ja matkailusta elävät toivovat uutta vetonaulaa kaupunkiin, kunnon kansalaiset rauhaisaa piknik- ja juhlapaikkaa kesän aurinkoisiin päiviin. Herää vain kysymys, kuinka historiallinen 2000-luvulla rakennettu kivilinna oikein olisi?

Rauniot nähdään kovin orpoina, jopa kaupungin häpeäpilkkuna. Linnan historia on kuitenkin kaikkea muuta kuin häpeällinen. Linnanherrana toiminut Johan Henrik Fieandtin puolusti linnaa noin 50 miehen kanssa pitkään, kunnes tuhatpäinen venäläisjoukko piiritti linnan useaksi viikoksi. Näin oli Fieandtin miehineen viimein antauduttava ja venäläisiä joukkoja komentanut kenraali Tsekin räjäytti linnan. Harvoinpa saa lukea moisesta urheudesta ja periksiantamattomuudesta tämän päivän uutisista.

Rauniot eivät siis ole pelkkä torso, vaan iso osa paikallishistoriaamme. Siksi on vaikea ymmärtää, kuinka linnan jälleenrakentaminen parantaisi historian tuntemista. Rauniot ovat kuin käyttökuntonsa menettänyt muistoesine – ei enää arkiseen käyttöön, mutta muistoja täynnä.

Linna tai raunio, molempi parempi. Tärkeämpää olisi varmistaa, ettei raunioita kohdeltaisi enempää kaltoin. Nyt vielä seisovat kiviseinät kertovat jostain arvokkaasta, talojen perustuksiin ja siltaan linnasta irti revityt murikat värittävät kaupunkia häpeäpilkkuina.