1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Nyt jos koskaan kannattaa murehtia

Maailman iloja ja murheita sekä atomikellon tarkkuutta miettii alkavan viikonlopun hengessä toimittaja Ilpo Pajunen.

Ilpo Pajunen Kuva: Yle

Maailmassa riittää paljon murehdittavaa. Myös ihan täällä kotimaisemissa.

Murheiden tynnyristä kun lähtee ammentamaan niin ammennettavaa kyllä riittää. Osa meistä on ottanut sen elämäntavakseen. Rajan vetäminen ”aiheellisten huolien” ja  ”turhan murehtimisen” välillä lienee mahdoton tehtävä: veteen piirretty viiva.

Kyse on siis ihmisluonnosta. Jotkut meistä kulkevat suu mutrussa aamusta iltaan ja toiset taas eivät näe huolen häivää ympärillään. Tässä yhteydessä on puhuttu jopa kansanluonteista. Suomalaiset jöröttävät ja etelän lämpimissä maissa aurinko paistaa täydellä terällä ihmisten sisältä, väitetään.

Olemme sitten jöröjä tai ei, niin näin kesäkuumilla kannattaa ainakin yrittää etsiä auringonpaisteista asennetta.

Sellaiseenkin löytyy paljon aiheita. Esimerkiksi se, että tiedemiehet ovat kehittäneet maailman tarkimman kellon. Viime vuonna kerrottiin, että yhdysvaltalaisessa National Institute of Standards and Technologyssa suunniteltu atomikello jätättää vain puolisentoista sekuntia runsaassa 50 miljardissa vuodessa.  

Auringonpaisteisen asenteen etsintään löytyy paljon aiheita. Esimerkiksi se, että tiedemiehet ovat kehittäneet maailman tarkimman kellon.

Ilpo Pajunen

Aika vähän.

Maallikon tulkinnan mukaan laite vangitsee ytterbium-atomeita lasersäteiden muodostamaan häkkiin, jossa niitä pommitetaan toisentyyppisellä laserilla. Tämä nostaa elektronit korkeammalle energiatasolle. Riittävän elektronimäärän saaminen ylemmälle energiatasolle edellyttää tiettyä valon taajuutta. Se taas on muutettavissa tarkaksi ajanpituudeksi. Ei siis temppu eikä mikään.

Tästä hetkestä laskien sekunnin heitto ei ole tullut läheskään täyteen vielä siinä vaiheessa, kun kuolemaa tekevä ja laajentunut Aurinko nappaa maapallon kuumaan syleilyynsä. Siihenkin on onneksi aikaa vielä miljardeja vuosia. Hyviä ja huonoja uutisia siis. Tai päinvastoin.

Kulkeeko aika sitten nopeasti vai hitaasti? Joskus se tuntuu matelevan ja joskus taas juoksevan aivan liian nopeasti. Vanha ja viisas runoilija Bo Carpelan sanoi aikoinaan haastattelussa, että iän myötä päivät kuluvat hitaasti, mutta vuodet vilistävät vinhasti. Eli näkökulmakysymys sekin.

Torstaina alkanut kuukausi kuluu ainakin jalkapallosta kiinnostuneiden mielestä ennätysvauhdilla. Sen jälkeen alkaakin parin vuoden hidas jakso, joka päättyy vasta kun EM-kisat alkavat.

Brasilian MM-kisojen loppuottelun jälkeen omaan lomaani on vielä pari viikkoa – millä tahansa atomikellolla mitattuna. Voi tuntua pitkältä, mutta onneksi viikonloppuna on aikaa vaikkapa katsoa jalkapalloa.