Revontuli-mallisto nosti Suomen Trikoon arjen yläpuolelle

Suomen Trikoo halusi 60-luvulla mukaan suomalaisen designin maailmaan. Kaikki tunsivat tehtaan tuolloin arkisista asusteista, alusvaatteista, sukista ja verkkareista. Nyt haluttiin edustava lippulaivamallisto ja väylä kansainvälisille markkinoille. Syntyi Revontuli-mallisto, johtohahmonaan Lenita Airisto. Museokeskus Vapriikin Revontuli- näyttely esittelee nyt sarjan asuja, muotikuvia ja mallipiirroksia.

trikoo
 Revontuli näyttely Vapriikkissa

Pohjoismaiden suurimman trikootehtaan Suomen Trikoon arkivaatteet olivat läpi maan tunnettuja ja käytettyjä. 1960-luvulla tehdas halusi panostaa ajan vaatimaan suomalaiseen designiin ja avata muotivientiä maailmalle Marimekon ja Metsovaaran tavoin. Suomen Trikoon johtaja Waldemar Jensen tiesi kuka osaisi luotsata yhtiön tuotteita kansainvälisille markkinoille. Tammikuussa 1966 Jensen soitti Airistolle.

– Lenita Airistolla oli heti ideoita Revontuli-malliston levittämiseen. Airisto on itseasiassa aivan avainhenkilö koko malliston synnyssä. Hän tunsi juuri oikeat ihmiset, hän oli kielitaitoinen ja ymmärsi kokemuksensa kautta muotimaailmaa, kertoo Vapriikin tutkija Mari Lind.

Airisto ei itse suunnitellut asuja tai kuoseja, mutta hän etsi tekijöiksi oikeat ihmiset. Tekstiilitaiteilija Nana Suni ja muotisuunnittelija Anna-Liisa Nieminen nostivat Airiston kanssa trikoon huippudesigniksi. Tuloksena oli erilaisia asuja pikkumekoista ilta-asuihin, raikkaita kuoseja, hehkuvia värejä, yksinkertaisia malleja ja ennen kaikkea laadukkaita materiaaleja. Revontuli-mallistoa valmistettiin vuosina 1966-1969.

Lenita Airisto ehdotti itse näyttelyä 60-luvun Revontuli-muodista

Idea asuja esittelevään näyttelyyn tuli Lenita Airistola puolitoista vuotta sitten.

– Hän tiesi, että meillä on joitakin Revontuli-asuja kokoelmissamme ja ehdotti näyttelyä meille. Innostuimme aiheesta heti, kertaa tutkija Mari Lind. Lenita Airisto oli myös mukana näyttelyyn tulevien asujen valitsemisessa.

– Vuosi sitten hän melkein juoksi laatikolta toiselle kokoelmakeskuksessamme aarteita ihailemassa, Mari Lind muistelee.

Melkein joka tamperelaissuvusta löytyi ainakin yksi trikoolainen.

Mari Lind

Näyttelyssä on esillä nelisenkymmentä Revontuli-asua. Kaikki museon omista kokoelmista. Mukana on myös Finnairin Finn Hostess- lentoemäntien edustusasut.

Tuolloin ensimmäisessä luokassa matkustaneita palvelivat erikoiskoulutetut lentoemännät, jotka puettiin suomalaiseen kärkimuotiin. Tämä viimeistään nosti Revontuli-brändin himoitulle paikalle suomalaisen designin huipulle.

Tamperelaiset saavat olla ylpeitä Suomen Trikoosta

Suomen Trikoo oli valtava tehdas, joka työllisti huippuvuonna 1957 yli 3700 henkilöä. Paitsi että tuotteet olivat tuttuja, myös tehdas tunnettiin täällä omaksi.

– Tamperelaiset saisivat syystä olla ylpeitä tehtaastaan. Melkein joka tamperelaissuvusta löytyi ainakin yksi trikoolainen, Lind sanoo.

Vapriikin museossa taas ollaan ylpeitä siitä, että tamperelainen tekstiilliosaaminen on saatu näyttelyn laajuudessa esille. Tampere on ollut todellinen tekstiilikaupunki.

Suomen Trikoo poistui nimenä käytöstä vuonna 1996. Toiminta Pyynikin tehtailla päättyi vuonna 2002 ja pienentynyt yritystoiminta siirtyi Nanson omistukseen vuonna 2005.

Vapriikin näyttely on auki 16. elokuuta asti.