Sortavalasta kertova näyttely avautui – käytävillä muisteltiin rahattomia ortodoksimunkkeja

Joensuussa tänään avautunut näyttely Sortavalasta tuo monille suomalaisille ja venäläisille muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Tarinat ja muistot yhdistävät ihmisiä kansalaisuuteen katsomatta.

Kotimaa
Yhteislaulua Sortavalaa muistelevassa näyttelyssä
Yle

Sortavala - minun kaupunkini -näyttely on koottu Joensuun Carelicumiin suomalais-venäläisenä yhteistyönä.

– Tämä on hieno tilaisuus nostaa esille oman kokoelman esineistöä, mitkä eivät ole ollut koskaan julkisesti esillä. Muun muassa sotilaspuvut Sortavalan reservikomppaniasta 1800-luvun lopulta. 1800-luvun alussa rakennetusta vanhasta kirkosta on myös esineistöä, jotka on poistettu remonttien aikana. Niillä on uskomaton museaalinen tarina, sillä ne ovat olleet Sortavalassa kirkkomuseossa ja päätyneet monen mutkan kautta meidän kokoelmiin, hehkuttaa amanuenssi Iiris Heino Pohjois-Karjalan museosta.

Muistot samanlaisia molemmin puolin rajaa

Näyttelyn ytimenä on ajatus ihmisten yhteisistä muistoista kansalaisuuteen katsomatta.

Muistoissa on hyvin paljon samaa.

Iiris Heino

– Kun miettii, että vihdoin ja viimein on aika, jolloin voi jakaa lapsuuden muistoja Sortavalasta. Meillä on henkilöitä, jotka ovat lähteneet evakkona, mutta meillä on myös 1950-1960-lukujen neuvostoajan lapsuuden muistelmia. Täytyy sanoa, että muistoissa on hyvin paljon samaa. Lapsuuden huoleton kesä, Laatokan rannat ja veneretket näkyvät molemmin puolin, Heino kuvailee.

Rahattomat munkit kylässä

Itse Sortavalan kupeessa syntynyt espoolainen Jorma Kari tutustui näyttelyyn heti sen avauduttua torstaina. Kari lähti Sortavasta evakkomatkalle kahdesti.

Aina oli kunnollinen sää.

Jorma Kari

– Olen Kotoisin Jaakkimasta, viereisestä pitäjästä, jossa äitini oli opettajana. Mummola oli Sortavalassa, jossa he pitivät kahvila-yömajaa. Muistan erityisesti Valamoon menevät munkit, jotka yöpyivät siellä. Heillä ei ollut koskaan rahaa, mutta he korvasivat yöpymisensä ja ruokailut tekemällä jotain työtä. Minulla on tallessa isoisästäni hiilipiirros, jonka taiteilijamunkki on tehnyt varmaankin korvauksena, Kari kertoo.

Erityisesti kesämuistot vuosikymmenten takaa ovat Karille lämpimiä.

– Aina oli kunnollinen sää, kuten Joensuussa tänään, Kari naurahtaa.