1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Parkour haastaa fysiikan – kaikki alkaa tasapainosta

Parkour on näyttävää katsottavaa, kun taitavat liikkujat kierivät ja hyppäävät ja kiipeävät paikasta toiseen. Klikkauksia keräävät videot, joissa stunttiukot liitävät uskaliaasti katolta toiselle. Mutta jostain on parkouraajankin aloitettava. Sellainen paikka voi olla lajia varten tehty puisto. Lopulta saatetaan päätyä myös metsään.

Kotimaan uutiset
Kuvassa Henri Hänninen valmistautuu hyppyyn
Kalle Niskala / Yle
Kuvassa mies temppuilee parkourtelineillä
Kameran kanssa temppuilee Henri "Hirviö" Hänninen Jyväskylän Parkour Akatemiasta.

Henri Hirviö Hännisellä ja Petteri Pepe Pesosella on liikunnalliselle ihmiselle ehkä mahtavin työpaikka: Miehet ovat Parkour Akatemian leivissä ja esittelevät työkseen lajia.

Kesäkuisena keskiviikkona työ kuljetti parkouraajat Jyväskylästä Kokkolaan, johon oli perustettu upouusi ja kaupungin ensimmäinen parkour-puisto.

Puistossa on myös skeittipaikka sekä pienpeliareena. Silti avajaisten aikaan juuri parkour-telineet olivat ahkerimmassa käytössä.

Ohjaaja Petteri Pesonen suomentaa ranskalaisperäisen lajin filosofiaa:

– Parkour on itsensä ilmaisemista liikkeen avulla. Paikasta A paikkaan B voidaan mennä sulavasti ja nopeasti. Se voi olla voltteja ja niiden yhdistämistä siihen liikkeeseen.

Tasapaino kuntoon

Kun ohjaaja alkaa opettaa parkouria, ensiksi lämmitellään ja verrytellään. Tietyissä liikkeissä tärkeää on liikkuvuus lonkan alueella.

Aluksi kannattaa aloittaa tasapainoharjoituksilla. Sitä varten harrastuspaikoissa on matalia kaiteita, joita pitkin voi edetä.

Hyviä harjoitteita ovat ohjaajan mukaan myös perusylitykset eli erityyppisten esteiden yli menemiset. Lopuksi liikkeitä yhdistetään toisiinsa sarjoiksi. Tehokas harrastus edellyttää myös lihaskuntoa. Esimerkiksi hypyt vaativat jo ponnistusvoimaa.

– Kehitystä tulee kaikille, jotka haluavat lajia harrastaa. Siinä saa haastaa itsensä, lupaa seitsemisen vuotta parkouria itse harrastanut Petteri Pesonen.

Hypyt kuuluvat parkouriin. Ohjaaja neuvoo huolehtimaan, että polvet sattuvat laskeuduttaessa samansuuntaisesti jalkaterien kanssa. Maahan kannattaa tähdätä juuri päkiöillä, eikä kantapäillä.

– Kursseilla ei hypätä kovin korkealta, mutta liikkeet kannattaa tehdä oikein, ettei ainakaan myöhemmin tule ongelmia.

Opasteiden avulla alkuun

Kuinka sitten vasta-alkaja osaa ilman ohjaajaa aloittaa tasapainoilun, ylittämisen ja hyppelyn? Pajupillinpuistossa on opastetaulu, josta voi alkaa. Taulussa on myös QR-koodeja, joita voi skannata älypuhelimella ja saada katseltavakseen opastusvideon.

Petteri Pesonen on sitä mieltä, että puiston telineissä pystyy kokenutkin harrastaja tekemään haastavia liikesarjoja. Itse hän kuitenkin menisi metsään. Hämmentävää, sillä laji on syntyperältään varsin urbaani.

– Pariisissa käydessä ymmärtää, miksi laji on urbaani. Siellä ympäristö on todellakin aivan toisenlainen kuin kaupungit täällä Suomessa. Silti minä itse olen alkanut kiinnostua suomalaisessa metsässä parkouraamisesta, tunnustaa Pesonen.

– Siellä on vaikka mitä hyppy- ja kiipeilymahdollisuuksia. Uusia haasteita haluaisin itselleni, kun Jyväskylä on alkanut käydä tutuksi. Pienellä paikkakunnalla kannattaa mennä metsään. Suosittelen!

Kokkolan Pajupillinpuisto maksoi kaupungille 120 000 euroa. Puolet kuluista kattoi valtio.

Kokkola on keikkunut kärjessä niiden kuntien listoilla, joissa on satsattu lähiliikuntapaikkoihin. Niinpä uuden lajin mukainen harrastuspaikka tuntui luonnolliselta satsaukselta, perustelee liikuntatoimenjohtaja Lotta Nyqvist.

– Toivotaan, että tämä uusi, nouseva laji houkuttaa mukaan vähän eri porukkaa, kuin mitä seuroissa liikkuu.

Lue seuraavaksi