Von Bagh Sodankylässä: Cannes ei ole filmifestivaali

Sodankylän elokuvajuhlat vaalivat taas elokuvakulttuuria. Poikkeuksellisen moni ulkomaisista vieraista on perunut tänä vuonna osallistumisensa viime tingassa. Festivaalin taiteellinen johtaja Peter von Bagh suomii Cannesin elokuvajuhlia filmin unohtamisesta.

elokuvat
Peter von Bagh
Yle

Sodankylän elokuvajuhlat alkoivat keskiviikkona. Virallinen avajaiselokuva oli Neuvostoliitossa vuonna 1970 valmistunut komedia Alku. Elokuvan ohjaajan Gleb Panfilovin oli tarkoitus osallistua avajaisiin, mutta hän jättäytyi kotiin Moskovaan vaimonsa saaman sairauskohtauksen vuoksi.

Panfilov ei ole ainoa kotiin jäänyt. Sodankylän jättivät ilmoittautumisen jälkeen väliin niin tšadilainen Mahamat-Saleh Haroun kuin taide-elokuvan elävä legenda Peter Greenaway.

– On tämä poikkeuksellista, että koko rivi kaatuu kerralla. Pari viimeisintä on tullut viimeisten kahden päivän sisällä, festivaalijohtaja Peter von Bagh toteaa.

– Mutta on meillä ollut ennenkin isoja peruutuksia. Esimerkiksi Don Siegel peruuntui aikanaan ihan viime tingassa. Olemme oppineet, että se ei heikennä festivaalia.

On paljon sellaisia elokuvajuhlia, joilla ei ole oikeutta kutsua itseään filmifestivaaliksi.

Peter von Bagh

Tšadilainen ohjaaja Mahamat-Saleh Haroun ilmoitti ensin myöhästyvänsä Pariisin taksilakon takia. Festivaalilla kerrottiin, että Harounin kollega Aki Kaurismäki järjesti ohjaajalle ratkaisuksi ongelmaan moottoripyörän.

Sitten Haroun kuitenkin satutti selkänsä, eikä saa lääkärin mukaan liikkua ainakaan viikkoihin.

Myös festivaalille paljon odotettu taide-elokuvan kiintotähti Peter Greenaway jättää ilmeisesti tulematta elokuvajuhlille. Festivaaleja inhoava ohjaaja ei tosin ole erikseen ilmoittanut peruuttamistaan.

Ulkomaiset vieraat ovat olleet Sodankylän tärkeimpiä vetonauloja. Festivaalikävijöitä peruutukset eivät kuitenkaan lannista.

– Joskus on tällainenkin aallonpohja käytävä, eikä siitä auta nokkiinsa ottaa, sanoo lahtelainen Tapio Nevalainen, joka on käynyt festivaalilla joka vuosi sen alusta alkaen.

”Ei oikeutta filmifestivaali-nimeen”

Sodankylään asti päässeistä ohjaajista peräti kaksi tuo mukanaan uuden teoksen tuoreeltaan Cannesin elokuvajuhlilta. Viikonloppuna Lappiin saapuu ranskalainen Olivier Assayas, joka tunnetaan Suomessa muun muassa terroristi Carlosista kertoneesta minisarjasta Carlos, shakaali (2010).

Festivaalilla vierailee myös Cannesin toiseksi arvostetuimman palkinnon eli grand prix'n voittanut italialainen ohjaaja Alice Rohrwacher.

– Olemme kuulleet Italiaan asti tarinoita tästä festivaalista. Olin kuullut esimerkiksi, että täällä esitetään elokuvia yöttömässä yössä. Mielestäni parasta ja kauneinta on kuitenkin se, että täällä ei eroteta elokuvantekijöitä ja yleisöä toisistaan.

Mikä merkitys sitten on festivaalille sillä, että se saa tuoreita tuliaisia Ranskan Rivieralta?

– Ei tämmöisillä canneseilla ja muilla maallisilla kunnioilla ole mitään merkitystä täällä. Ainoastaan sillä on, että täällä on hyviä elokuvia. Siinä mielessä tämä on harvinainen festivaali. Emme välitä sellaisesta ulkoisesta pintakiillosta, von Bagh sanoo.

Olemme kuulleet Italiaan asti tarinoita tästä festivaalista.

Alice Rohrwacher

– Vuonna 2002 Francis Ford Coppola oli täällä itse itsensä ilmoittautuneena. Yleisöä oli todella paljon, mutta edellisenä ja seuraavana vuonna sitä oli vielä enemmän, vaikka ei ollut mitään kuuluisia nimiäkään.

Nuori ohjaaja Rohrwacher näkee saamassaan palkinnossa myös hyvää.

– Palkinnot eivät tavallaan ole tärkeitä, mutta ihmiset suhtautuvat palkintoihin vakavammin kuin elokuviin. Se on siis tärkeä siksi, että ihmiset ottavat nyt työni vakavasti, ohjaaja sanoo.

Avajaispuheessaan Peter von Bagh moitti Cannesin elokuvajuhlia siitä, että festivaalilla esitettiin vain yksi elokuva filmiltä – eikä sitäkään omasta tahdosta.

– On paljon sellaisia elokuvajuhlia, joilla ei ole oikeutta kutsua itseään filmifestivaaliksi. On pelottavaa, että on isoja elokuvajuhlia, joissa ei näytetä yhtään filmikopiota. Quentin Tarantinon täytyi viedä Pulp Fictionin filmikopio Cannesiin omalla kustannuksella muistuttaakseen siitä, mitä elokuva on.

”Viidet festivaalit ilman elokuvia”

Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään tänä vuonna 29:nnen kerran. Festivaalijohtajan mukaan juhlan tärkein tehtävä on muistuttaa siitä, mitä elokuvakulttuuri voi olla.

– Haluamme muistuttaa siitä, miten elokuva voi olla syvällisessä mielessä osa elämää. Se on kaikkialla päässyt unohtumaan. Nyt on menossa suuren välinpitämättömyyden ja kaupallisen rahastamisen aika, von Bagh tilittää.

On meillä ollut ennenkin isoja peruutuksia. Olemme oppineet, että se ei heikennä festivaalia.

Peter von Bagh

Sodankylän yleisö jakaa von Baghin ajatuksen. Iso osa kävijöistä ei ole ensimmäistä kertaa mukana. Esimerkiksi helsinkiläiselle Petteri Kallioniemelle Sodankylä on ainoa paikka, missä voi kunnolla keskittyä elokuviin. Hän on paikalla laskujensa mukaan 13:nnen kerran.

– Täällä on paras festivaalitunnelma. Muut elokuvafestivaalit sijoittuvat isoon kaupunkiin, missä yleensä katsotaan vain 1–2 elokuvaa. Täällä ostetaan sarjalippu ja istutaan elokuvissa. Vaikka näin minä täällä sellaisenkin vessakirjoituksen, että "viidennet festivaalit, enkä ole yhtään elokuvaa nähnyt".

Muoniolainen Sinikka Niemi nauttii Sodankylän tunnelmasta ainakin kymmenennen kerran.

– Täällä ei tartte hienostella, täällä saapi olla ihan oma ittensä. Täällä on tärkeätä tutustua erilaisiin kulttuureihin ja elokuviin. Esimerkiksi naisena mä katson aina minkälaiset keittiöt niillä on eri maissa.