Kotoinen orkideamme valkolehdokki tuoksuu huumaavasti öisin

Hohtavan valkoinen valkolehdokki on kesäyön tuoksuva kuningatar. Laji on levinnyt lähes koko Suomeen ja nauttii rauhoituksen suojaa. Valkolehdokki on sunnuntaina vietettävän Luonnonkukkien päivän teemalaji.

Kuva: Anne Niskanen / Yle

Kämmekkäkasvien heimoon kuuluva valkolehdokki, joka viihtyy kuivissa lehdoissa, hikevillä, tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla, tuoreilla niityillä ja lehdesniityillä. Valkolehdokki kukkii juhannuksen tienoilta heinäkuun puolelle saakka, kertoo biologi, filosofian tohtori Heli Jutila.

– Valkolehdokki on yksi yleisimpiä kämmeköitämme, joka  Soikeista lehdistä sen erottaa silloinkin, kun se ei kuki. Kukat muodostavat tähkämäisen kukinnon, jossa yksittäisessä kukassa on pitkä huuli ja ohut kannus.

Valkolehdokin kukat ovat valkoiset ja valoa heijastavat, ja ne näkyvät hyvin myös hämärässä. Valkolehdokin tuoksu voimistuu hämärällä houkutellen yöpölyttäjiä, kuten kiitäjiä ja muita yöperhosia.

– Imukärsän pitää olla pitkä kuten kiitäjillä, joten hyönteinen ylettyy meteen kannuksen pohjalla. Lyhytkärsäiset eivät tähän pysty. Kasvin kannuksen pituus vaihtelee geneettisesti. Hyönteisillä on myös keinonsa ryöstää mettä, eli ne saattavat puraista kannukseen reiän.

Lisääntymisapua sienirihmastolta

Kukka houkuttelee pölyttäjiä tuoksullaan ja tarjoaa mettä palkinnoksi, jotta siitepöly kulkeutuisi kasvista toiseen. Siitepöly tarttuu heteistä hyönteisen imukärsään ja siirtyy hyönteisen mukana emin luotille toisessa kukassa. Tämä on millimetripeliä. Lisäksi valkolehdokki tarvitsee sienirihmaston apua lisääntyäkseen.

– Kämmeköillä on itiömäisen pienet siemenet, joita syntyy paljon. Siemenkodassa on suippoja, ruskeita hedelmyksiä, jotka aukeavat ja ravistelevat siemenet ilmaan. Siemenet tarvitsevat sienirihmojen apua itääkseen, koska niillä ei ole vararavintoa. Sienirihmaston avulla siemen saa ravintoa ja vettä käyttöönsä.

Itämisen jälkeinen maanalainen elämä voi valkolehdokilla kestää useita vuosia, jopa kymmenenkin vuotta, ennen kuin se kehittää maanpäällisen verson, kertoo Heli Jutila.

– Siemenen pitää melko nopeasti löytää sienirihmasto, jonka kanssa se elää maan alla pitkään, ennen kuin on valmis kehittymään kasviksi. Lisääntymisen vaiheista kaikkea ei vielä tarkkaan tiedetäkään.

Jätä Jeesuksen kämmen rauhaan

Kaunis valkolehdokki kasvaa varreltaan jopa puolimetriseksi. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla valkolehdokkia myytiin yleisesti kaduilla ja toreilla, mutta vuonna 1956 se liitettiin niukennuttuaan myyntikieltokasvien ryhmään.

Nykyään se on kokonaan rauhoitettu kannan taantumisen takia. Rauhoitettua kasvia ei saa poimia eikä vahingoittaa, muistuttaa Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijana työskentelevä Heli Jutila.

– Hämeen seudulla sen kohtaamista ei voi pitää ihmeenä, mutta aina se on ihastuttava näky. Ahvenanmaalla ja Turun seudulla se on yleisin, ja Etelä-Suomessa etenkin rehevillä seuduilla sen tapaa, ruohoisesta ympäristöstä, missä kasvaa ruohovartisia kasveja.

Wikipedian mukaan kansanperinteessä valkolehdokkia on pidetty pyhänä Kristuksen kukkana. Valkolehdokin on kerrottu syntyneen pitkäperjantaina Jeesuksen ristin juurelle pudonneesta verestä. Kasvin juuren huomattiin muistuttavan kättä, minkä vuoksi valkolehdokkia on kutsuttu kansanomaisesti Jeesuksen kämmeneksi. Lajilla on pitkänomainen versojuurimukula, jonka mahdollistaa verson nopean kasvun seuraavana kasvukautena.