Juhannusmuistoissa romantiikkaa ja suhinaa kuusen katveessa – "Taisit hakea naapurin tytön liian kaukaa"

Ikäihmisten juhannustarinoissa vilisee Kyösti Kallio, sahti sekä kuusenkatveessa ja Pohjois-Pohjanmaan tanssilavoilla leiskunut lempi.

juhannus
Väinö Sillanpää.
Iita Pirttikoski / Yle

Korvia kuumottaa paikoin, kun Muhoksen päiväkeskuksella muistellaan vuosikymmenten takaisia juhannuksia. Oli tapahtumapaikka sitten Haapavesi, Oulu tai Tyrnävä, niin nostalgiaa –tai härskejä juttuja – ei puutu. Ikäihmiset vuoroin kertovat, nauravat ja laulavat.

Pentti Holopainen muistelee Vapunlanton tanssilavan menoa.

– Siellä mentiin jenkkaa ja polkkaa hirveitä määriä.

Kauan se kesti ja päähän se meni.

Elma Saario

Lempikin leiskui kuusen juurella, Holopainen kertaa uteliaan poikasen kohtaamia näkyjä.

– Kuusenoksat olivat kuin telttoja, roikkuivat maahan saakka. Siellä kävi hirveä suhina, mies nauraa.

"Porsasteltiin palkalla"

Naapurikunnassa puolestaan tehtiiin samoihin aikoihin reippaasti töitä urheiluseura Tyrnävän Tempauksen nimissä. Mutta mihin pennoset lopulta päätyivätkään?

– Porsasteltiin sitten sillä palkalla. Se oli vähän sitä ylilyöntiä, tunnustaa Paavo Keränen naurusuin.

Tarinaan kuului mahdollisesti myös herras- ja rouvasväen puheissa tuon tuosta esiin lipsahtava sahti, tuo ainoa oikea juhannusjuoma.

– Ehkäpä, Keränen virnistää.

Naisväki vie puheenvuoron, kun sahdinvalmistuksesta ryhdytään puhumaan tarkemmin.

Haapavedellä nuoruutensa juhannukset viettänyt Elma Saario kaivelee reseptiä muistojen arkistoista.

Sinä olet herra, ja minä olen herra. Kumpi meistä kontin kantaa?

Paavo Keränen

– Maltaistahan se tehdään.

– Hiivaa ja sokeria, jatkaa Sirkka Kotasaari ja muistelee sopivaa käymisaikaa.

– Kauan se kesti ja päähän se meni, Saario hihittää.

– Ei kai, te keititte liian kauan, Kotasaari purskahtaa hersyvään nauruun.

Merta edemmäs – ja naimisiin

Rohkaisuryyppyjen kanssa tai ilman, romantiikka oli tietysti olennainen osa juhannusta. Väinö Sillanpää menee hiljaiseksi kysyttäessä, mistä kauneimmat tytöt juhannustansseihin saapuivat.

– Kun se oli naapurin tyttö. Samanikäinen. Yhdessä mentiin ja yhdessä tultiin, kuuluu vastaus lopulta.

Paavo Keränen virnistää hyväntahtoisesti vieressä.

– Taisit hakea naapurin tytön liian kaukaa.

– Toiset haki, Sillanpää myöntää.

Naapurin tyttö pääsi vihille vuonna 1952.

Presidentti riippusillalla

Kyllä Keränenkin jahtasi tyttöjä juhannusjuhlilla. Mies myöntää, että saalista ei "uteliaalle pojankollille" valitettavasti tullut ainakaan aivan ensimmäisiltä reissuilta. Arvokasta ihmeteltävää kuitenkin riitti – muutakin kuin sieviä tyttösiä.

– Maaherra ja presidentti kävivät kerran Leppiniemessä, Keränen sanoo.

Hän muistelee kyseisen presidentin olleen Kyösti Kallio. Keränen muistaa myös Kallion maaherralle osoittamat pähkäilyt ennen riippusillan ylitystä.

– Sinä olet herra, ja minä olen herra. Kumpi meistä kontin kantaa?

Keränen ei päässyt todistamaan, kumpi kantojuhdan rooliin lopulta ryhtyi.