Jos löydät metsään pudonneen hirvensarven, kannattaa jo lotota

Luulisi, että metsissä retkeilevä löytäisi aika ajoin hirvimaastoista komeita, pudonneita sarvikruunuja. Niitä osuu silmiin kuitenkin ani harvoin. Miksi kovaksi aineeksi kuviteltava sarvi katoaa metsässä jäljettömiin? Syypää eli hirvensarvia hävittävä pikkujyrsijä pitää osaltaan huolen luonnon kiertokulusta.

luonto
Metsään pudonnut valkohäntäkauriin sarvi
Markku Karvonen / Yle

Yleensä suomalaiset liikkuvat ahkerimmin metsässä kesän parhaina patikointiaikoina tai syksymmällä marjassa ja sienessä. Vaikka liikkuisi maastoissa, missä hirvieläinten sorkkien painallukset sammaleessa ja papanoiden paljous kertovat metsän asukeista, noilta asuinsijoilta ei juuri koskaan löydä hirvien tai kauriseläinten sarvia. Joskus löytää saaliiksi joutuneen eläimen luita ja ehkä karvaa, mutta ei sarvia.

Toissavuoden pyyntikauden jälkeen Suomessa kuitenkin oli hirviä noin 70 000, joista karkeasti puolet saattoi olla uroksia, eli kantaa sarvia. Vasoilta tietenkin sarvet puuttuvat, mikä pudottaa sarvipäiden määrää. Mutta lukuun tulevat myös valkohäntäpeurojen ja kauriiden sarvet. Pohjoisessa taas porojen sarvimäärä on ihan oma lukunsa.

– Suomessa esiintyvillä uroshirvieläimillä on sarvet, ja ne pudottavat ne kerran vuodessa. Kyse on useista kymmenistä tuhansista yksilöistä ja kymmenistä tuhansista sarvista, kertoo Suomen Metsästäjäliiton koulutuspäällikkö Ere Grenfors.

Toisaalta, kun hirvien ja kauriseläinten määrän suhteuttaa pinta-alaan, eihän siitä montakaan sarviparia hehtaarille tule.

Sarvet uusiutuvat nyt kesällä

Tähän aikaan kesästä hirvet syövät hanakasti vesikasveja ja niiden juuria. Nyt on aika kasvattaa uusia sarvia. Vesikasveissa on runsaasti natriumia, jota hirvi kaipaa sarviensa rakennusaineeksi. Jos hirvi saa sarvien kasvattamiseen hyvin hivenaineita, sarviin voi kasvaa uuden haaran lisäksi painoa jopa 100 grammaa päivässä.

Tuo rakennusaine on myös avain sarvien katoamiseen. Kun sarvissa on runsaasti hivenaineita, myyrät ymmärtävät niiden arvon omana ravintonaan, ja käyvät hanakasti jyrsimässä niitä. Ja myyriähän riittää. Lisäksi happamuus liuottaa sarvia.

– Oikeastaan sarvet ovat jonkinlaisessa löydettävässä kunnossa korkeintaan yhden kesän ajan. Hirvellä sarvet putoavat vuodenvaihteen tienoilla. Jos niitä ei lumen aikana löydä, niin kesä on viimeistään sellaista aikaa, jonka jälkeen joko myyrät ne järsivät pois tai ne maatuvat niin, että niitä ei joko löydä tai ne eivät ole näyttävän näköisiä.

Luulisi että sarvi on erittäin kovaa ainetta?

– Kyllä, mutta noissa olosuhteissa kovakin aine pehmenee.

Kevät on ”sarvijahtiaikaa”

Luulisi, että metsästäjät kuitenkin liikkuvat niin paljon jatkuvasti metsissä, että sarvia löytyisi?

– Kyllä niitä löytyy. Varsinkin ruokintapaikkojen läheisyydestä ja varsinkin valkohäntäpeuran sarvia voi löytyä ihan hyväkin prosenttimäärä niistä, kun eläimet talvisaikaan käyvät ruokintapaikoilla. Niiden läheisyydestä voi jollakin todennäköisyydellä löytää pudonneita sarvia.

Keväällä lumien sulaessa löytöjä voi tehdä, jos myyrät eivät ole ehtineet järsiä sarvia lumen alla.

Kuitenkin metsästä voi löytää haaskaksi viedyn tai luvattomasti hävitetyn naudan kallon sarvineen. Sen sarvet eivät ole hävinneet. Naudan sarvet ovat kuollutta sarveisainetta, kun hirvieläinten sarvet taas ovat elävää kudosta.