Venäjän verkossa: Mitä Niinistö Lavroville kertoi?

Venäjällä valtiojohtoinen televisio on poliittisen vaikuttamisen ydin. Kun siellä jotain kerrotaan, se on totta, ja sen kansa uskoo. Valtiosta riippumattomat kansalaisjärjestöt ja maan johtoon kriittisesti suhtautuva sosiaalinen media ovat maan pahimmat sisäiset viholliset. Niiden käy vielä huonosti.

Venäjän verkossa
Suomi Venäjän mediassa.
Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Muutama kuukausi sitten Venäjän tunnetuimmat toisinajattelijat – joukossa oli kirjailijoita, toimittajia, tutkijoita, poliitikkoja ja muita – julkaisi yhteisen poliittisen manifestin. Siinä lueteltiin yhdeksän täsmällistä syytöstä siitä, miten Venäjän nykyinen hallitus on rikkonut maan perustuslakia ja sen takaamia kansalaisoikeuksia. Toukokuun puolivälissä asiakirja julkaistiin radioasema Eho Moskvyin nettisivulla.

Yksi allekirjoittajista oli Carnegien Moskovan keskuksen arvostettu tutkija Lilia Shevtsova. Hän oli puolestaan julkaissut huhtikuun puolivälissä artikkelin, joka ei suoranaisesti käsitellyt Suomea lainkaan, mutta oli silti kannaltamme pahaenteinen.

Shevtsovan kritiikin kohde ei ollut Vladimir Putin, vaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, joka hänen mukaansa on toiminut tavalla, joka on rohkaissut presidentti Putinia Krimin anastukseen ja Ukrainan horjuttamiseen. Yhdysvaltain hiljaisella suostumuksella Venäjä on nyt saanut määritellä Eurooppaan uuden poliittisen järjestyksen, jonka olennaisena osana ovat Venäjän rajoilla sijaitsevat ”harmaat alueet”, jotka Venäjä ottaa valvontaansa. Niihin kuuluu myös Suomi.

Tätä taustaa vasten kävin kesäkuun osalta tarkasti läpi Suomen ja Venäjän suhteiden ylivoimaisesti tärkeimmän uutisaiheen eli sen, mitä ulkoministeri Sergei Lavrovin Suomen vierailusta kerrottiin venäläiselle yleisölle.

Suomi on toiminut väärin

Kaikki alkoi karkealla hyökkäyksellä. Asialla oli Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Aleksandr Lukaševitš, joka piti Moskovassa vierailun alla tiedotustilaisuuden. Hän teki selväksi, ettei Suomen hallituksen toiminta Ukrainan kriisin aikana ole vastannut venäläis-suomalaisen hyvän naapuruuden henkeä eikä molemminpuolisen hyödyn periaatetta. Hän vaati kahdenvälisen yhteydenpidon perinteisesti korkean dynamiikan palauttamista, mikä hänen mukaansa vastaisi valtioidemme molemminpuolisia pitkäkestoisia etuja.

Hallituksen virheellisen politiikan vastapainona hän toi esiin maiden parlamenttien puhemiesten tiiviin yhteydenpidon ja Suomen talouden lippulaivayritysten korkeimpien johtajien osallistumisen toukokuussa pidettyyn Pietarin talousfoorumiin.

Seuraavana päivänä TV-kanava Pjatyi kanalin kirjeenvaihtaja Anastasia Djakova raportoi, kuinka Lavrovin Turun vierailu sattui historialliseen ajankohtaan. Hän muistutti, kuinka puna-armeija 70 vuotta aiemmin oli aloittanut Viipurin operaation aktiivisen vaiheen, joka johti Venäjän – siis Venäjän, ei Neuvostoliiton – ja Suomen välisen sodan loppumiseen.

”Samoin tämä vierailu toivottavasti osoittaa koko maailmalle, että jopa toisiaan vastaan asein taistelleet viholliset voivat solmia rauhan ja tulla ystäväksi, kunhan vain ryhdytään vuoropuheluun”, toimittaja hehkutti.

Suomen tie on Ukrainan tie

Ajankohtaisen eurooppalaisen kriisin osalta kirjeenvaihtaja toteaa asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, että Suomen tie voisi hyvin sopia Ukrainalle. Sen pitää toisin sanoen pysyä erossa Natosta, säilyttää alueellinen ja taloudellinen suvereniteetti sekä rauha idän ja lännen välillä ja rakentaa hyvät suhteet Venäjään.

Varmemmaksi vakuudeksi ulkoministeri Lavrov totesi venäläisille toimittajille, että ”keinotekoinen yritys laajentaa Natoa edelleen itään tai mihin tahansa suuntaan ja jatkaa Naton infrastruktuurin levittämistä lähemmäs Venäjän rajoja on ehdottomasti haitallinen yritys”.

Näin oli näyttämö rakennettu vierailun loppunäytökselle. Suomelle oli annettu opetus. Sille oli osoitettu oikea tie. Puuttui enää vain se, mikä vaikutus vierailulla saatiin aikaan. Tulos julistettiin Aleksei** Puškovin** isännöimässä TV Tsentrin ohjelmassa Post Scriptum 16.6.

Ohjelman insertissä todettiin, että koska ulkomaiset tiedotusvälineet eivät kerro kaikkea Ukrainan tapahtumista, 59 prosenttia suomalaisista arvioi tapahtumia yksipuolisesti ja syyttää kaikesta vain Venäjää. Lavrovin vierailun tärkeä saavutus olikin ohjelman mukaan se, että Suomen lehdet nyt julkaisivat lähes sellaisenaan Lavrovin lehdistötilaisuudessa antamat vastaukset, minkä ansioista suomalaiset saivat ensi kertaa kriisin puhkeamisen jälkeen tutustua Venäjän näkemykseen Ukrainan tapahtumista.

Lavrov kertoo totuuden

Paketin solmi ulkoministeri Lavrov itse. Ohjelmalle antamassaan haastattelussa hän kertoi, kuinka presidentti Sauli Niinistö oli kahdenkeskisessä luottamuksellisessa keskustelussa taivastellut, miten Naton ja Venäjän raja kerralla kaksinkertaistuisi, jos Suomi liittyisi Natoon. Niinistö oli Lavrovin mukaan jatkanut, että jos Ruotsikin vielä tekisi saman, Itämerestä tulisi huomattavassa määrin Naton sisämeri. Miten tähän reagoisi Venäjä, tällaisia kysymyksiä hän esitti, selkeästi viivaten siihen, että hän tietää vastauksen, ja se on kielteinen, Lavrov paljasti. Niinistön mukaan kukaan ei tätä tarvitse.

Niinistö oli kyllä Lavroville tunnustanut, että eräät suomalaiset poliitikot ovat vain omaa suosiotaan lisätäkseen käyttäneet aihetta hyväkseen. He tekevät rinnastuksia Ukrainaan ja sanovat, ettei kukaan ole turvassa, kun Venäjä käyttäytyy näin aggressiivisesti.

Lavrovin mukaan hän ja Suomen presidentti olivat yhtä mieltä siitä, että nämä ovat varsin halpoja argumentteja, minkä asialliset ihmiset kyllä ymmärtävät. Niinistö tajuaa hyvin, etteivät Ukrainan tapahtumat voisi toistua Suomessa.

Tällä tavoin presidenttimme kanssa käymäänsä luottamuksellista keskustelua siis tulkitsi Venäjän televisiossa ulkoministeri Sergei Lavrov, joka Suomessa käydessään jaksoi muistuttaa, kuinka Venäjä ja Suomi eivät koskaan ole pettäneet toistensa luottamusta.

Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.

Jarmo Mäkelä