Ampiaista pelätään turhaan – ihminen kasvatti itsensä arkajalaksi

Mehiläiset ja ampiaiset aiheuttavat monille pelkotiloja ja usein aivan suotta. Evoluution jäljet kummittelevat ihmisessä, mutta ovat samalla irrottaneet meidät etäämmälle luonnosta.

luonto
Kimalainen kukassa.
Paavo Salonen

Rauhallisella medenkeruumatkalla oleva ampiainen saa ympärillään helposti aikaan paniikin. Ihminen pelkää piikistä saamista, vaikka ampiainen itse ei ole seuralaisista moksiskaan.

Museomestari Veikko Rinne Turun yliopiston Eläinmuseosta pitää pelkoa luonnollisena, mutta toisaalta tarpeettomana. Edes torikahvilan sokereista kiinnostuneita pörriäisiä ei ole tarve pelästyä.

Muutama pistos ei terveelle ihmiselle ole mitenkään vaarallinen.

Veikko Rinne

– Ampiainen ei hermostu vaikka sitä kevyesti häätää pois, Rinne lepuuttaa.

Uhkaavaksi tilanne käy vasta, mikäli pesä joutuu uhatuksi. Pistiäiset puolustavat kuningatartaan ärhäkkäästi.

Pistäessään ampiainen erittää feromoneja ja houkuttelee paikalle lajitovereitaan. Ihmisen on tuolloin järkevintä poistua paikalta. Myös kädet on parempi hillitä, ettei aiheuta enempää uhkaa ampiaisille ja lisää pistoja.

– Ampiainen pystyy pistämään monta kertaa ja kyllä sieltä ihan myrkkyä tulee. Muutama pistos ei terveelle ihmiselle ole mitenkään vaarallinen, Rinne linjaa.

Parempi tosi pelko kuin kuviteltu kauhu

Keltamusta väritys ampiaisessa on luonnon yleinen värikoodi vaaralle. Ihmislapsi oppii vaaran tunnistamisen vanhemmiltaan.

Ihmiset jotka eivät ole eläneet metsässä, vieraantuvat luonnosta.

Keijo Tahkokallio

Psykologi Keijo Tahkokallio näkee tilanteessa evoluutiopsykologian vaikutteita.

– Äidit ja isät varoittavat lapsia pistoksista luoden näin pelon käsityksen. Lapset jäljittelevät aikuisten tunteita, Tahkokallio tiivistää.

Kaupungistuminen irrottaa ihmisen luonnosta. Asioihin, jotka eivät ole jokapäiväisiä, suhtaudutaan uudella tavalla.

– Ihmiset, jotka eivät ole eläneet metsässä, vieraantuvat luonnosta. Ajan mittaan mittasuhteet alkavat vääristyä. Asia on tiivistettynä jo Shakespearen Macbethissä; parempi tosi pelko kuin kuviteltu kauhu. Kuvitelmaa ei voi voittaa, mutta pelon voi.