Kolmen kansallispuiston suosio kasvaa muita ripeämmin

Metsähallituksen mukaan käyntimäärät ovat lisääntyneet eniten Nuuksion, Pallas–Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa. Matkailun edistämiskeskus toivoo, että puistoja tuotteistettaisiin nykyistä enemmän.

luonto
Grafiikkaa
Tilastotiedot ovat vuosilta 2005–2013. Selkämeren kansallispuiston kävijämäärät ovat vuosilta 2011–2013.Yle

Osa Suomen kansallispuistoista on kasvattanut suosiotaan muita ripeämmin. Asia käy ilmi Metsähallituksen julkaisemista tilastoista (siirryt toiseen palveluun).

Tilastojen mukaan käyntimääriään ovat lisänneet eniten Nuuksion, Pallas–Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot Uudellamaalla ja Lapissa. Niissä käyntimäärät ovat karttuneet kahdeksassa vuodessa runsaalla sadallatuhannella, Pallas–Yllästunturilla lähes 200 000:lla.

Muissa kansallispuistoissa kasvu jää alle 35 000:n.

Metsähallituksen luontopalveluiden luonnon virkistyskäytön päällikköä Anneli Leivoa tulokset eivät yllätä. Pallas–Yllästunturi ja Urho Kekkonen sijaitsevat Lapin matkailukeskuksissa, minkä vuoksi ne ovat vetovoimaisia vuoden ympäri.

Nuuksion suurta suosiota selittää pääkaupunkiseudun väestömäärä.

– Viheralueille on tarvetta kaupunkiympäristössä. Ihmiset haluavat virkistäytyä luonnossa. Se kiinnostaa heitä aidosti.

Leivo toteaa, että suosituimpien kansallispuistojen lähellä toimii usein monia yrityksiä, jotka tarjoavat majoitus-, ohjelma- ja ravitsemispalveluita.

– Siinä mielessä nämä puistot ovat enemmän tuotteistettuja, hän arvioi.

"Mittaustapamme on tarkentunut"

Tilastoissa käyntimäärät ovat laskeneet eniten Helvetinjärven, Lauhanvuoren ja Selkämeren kansallispuistoissa.

Pirkanmaan Helvetinjärvellä ja Lauhanvuoren kansallispuistossa Etelä-Pohjanmaalla laskua on ollut vuoden 2005 jälkeen toistakymmentätuhatta. Selkämerellä oli viime vuonna 25 800 käyntiä vähemmän kuin kolme vuotta sitten.

Kyseessä on kuitenkin tilastoharha, Leivo sanoo.

– Joskus on niin, että mittaustapamme on tarkentunut. Yleensä trendilaskut eivät ole todellisia, koska kaiken kaikkiaan kansallispuistojen käyntimäärät ovat nousseet.

Kahdeksassa vuodessa Suomen kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet 1 410 000:sta 2 259 800:aan, ilmenee Metsähallituksen tilastoista.

Lähiympäristö nettoaa miljoonia

Metsähallitus uskoo käyntimäärien kasvavan edelleen.

Leivon mukaan luontomatkailu on suosittua niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän luonnehtii kansallispuistojen välillisiä vaikutuksia suuriksi.

– Tutkimme säännöllisesti, kuinka paljon kansallispuiston ympäristöön jätetään rahaa, niin sanottuun paikallistalouteen.

– Viime vuonna summa oli 115,5 miljoonaa euroa. Tämä vaikutus on merkittävin. On kansantalouden kannalta järkevää, että kansallispuistot tuottavat myös muuta kuin luonnon monimuotoisuuden hyötyä yhteiskunnalle.

Matkailun edistämiskeskuksessa luontomatkailua ei olla tilastoitu muutamaan vuoteen.

Kehityspäällikkö Terhi Hookin tuntuma on, että suuntaus on nouseva.

– Seuraamme jatkuvasti ulkomaisia tutkimuksia, ja luontomatkailun trendi on kasvava, Hook sanoo.

– Kansallispuisto on tunnettu brändi. Ne vastaavat hyvin vastuullisuustrendiin, sillä ne ovat luonnonsuojelullisia ja niissä kunnioitetaan kestävän kehityksen periaatteita.

Palveluiden on pelattava

Hookin mielestä Suomen kansallispuistoja olisi tuotteistettava nykyistä enemmän.

– Patikointireittien on oltava kunnossa ja palveluiden pelattava. Ulkomaisille matkailijoille on tärkeää, että on ruokailumahdollisuuksia, majoitusta, kahviloita, matkamuistomyymälöitä, hän havainnollistaa.

– Ylläpitorahat laskevat koko ajan. Kaikkea ei voi pitää tiptopkunnossa, vaan on valittava, mitkä ovat sellaisia valiokansallispuistoja, joihin matkailijoita kannattaa lähettää, jotta ei tule laatupettymyksiä.

Leivon mukaan kansallispuistojen käyntimääriä voi toistaiseksi kasvattaa ilman, että luonto vaarantuu. Suosituimpia polkuja sorastetaan, ja reitit valitaan puiston ehdoilla.

Ovatko kansantalouden ja luonnon edut ristiriidassa keskenään?

– Kun työ tehdään ammattitaidolla ja hallitusti, eivät. Luonnon monimuotoisuus on kansallispuiston vetovoima. Se on myös taloudellisten hyötyjen voimavara. Toisin sanoen sitä ei saa vaarantaa missään olosuhteissa, Leivo vastaa.